Matkailu - Barcelona, toukokuu

MATKALLA / REISSUSSA VAUVAN N.8-9KK KANSSA

Olen toivoton matkailuholisti ja seuraavan kohteen valittuani lueskelen blogeista oikeiden ihmisten oikeita matkakokemuksia. Paljon opettavaisempaa, kuin pelkkien oppaiden lukeminen! Nyt on minun vuoroni kantaa korteni kekoon ja kertoa miten selvisimme Barcelonan reissusta vauvamme kanssa...

1.Matkapäivä. VIVA LA BARCELONA! Airbaltic yllätti matkarattaiden suojapussien puuttumisella ja pussi jouduttiin ostamaan SAS:n tiskiltä - tietenkin kiireessä. Aamupuurojen ja lähtötsekkauksien jälkeen aikaa oli hädin tuskin vessareissuun. Lentäminen hieman jännitti etukäteen, mutta vauva ei ollut moksiskaan lentämisestä. Katseli innoissaan ikkunasta ja nukahti pian lähdön jälkeen, niin Oulusta kuin Riikastakin lähdettäessä. Tutti tai rinta suussa, niin paineetkin pysyivät korvissa oikeina.

Barcelonan helteeseen saavuimme jo yhden aikaan ja majapaikassamme MH GAUDI olimme tuntia myöhemmin. Tai siis asunnollamme Sagrade Familian kupeessa. Asunto löytyi erikoistarjouksena Air Balticin omasta hotellivalikoimasta ja oli tosi edullinen vaihtoehto. Lisäksi matkalaukuista ei tarvinnut maksaa kuljetuslisää, kun hotelli varattiin lennon yhteydessä.

Matka lentokentältä taittui taksilla, joka posotti menemään 120km\h!  Omaa turvaistuinta ei ollut mukana ja taksin turvaistuin ei sopinut omaan käsitykseeni turvaistuimesta, joten kyllä hirvitti... Olimme soittaneet lentokentältä vastaanottoon, joten alaovella meitä odotti henkilö, joka hoiti sisäänkirjautumisemme ja esitteli huoneiston + kertoi yleisiä asioita (esim. roskat viedään itse ulos, johonkin kadulla olevaan yleiseen roskikseen). Asunnossamme Sagrade Familian kupeessa oli ruhtinaalliset kaksi makkaria, olkkari, täysin varusteltu keittiö ja kylppäri:) myös vauvan sänky oli koottuna tyyneineen ja peittoineen, kuten oli sovittu. Vauvan ryömittyä asunnon läpi ja hieman kotiuduttuamme lähdimme tutustumaan ympäristöön.

Päädyimme lopulta Casa Milaan eli La Pedreralle (louhos) asti ja kysyessämme tietoja siitä, pääseekö katolle rattaiden kanssa, meidät ohjattiinkin PIIIITKÄN jonon ohi suoraan lippuluukulle:D vauva on meidän oma vip passi! Täytyy kyllä myöntää että hieman hävetti ohittaa helteessä jonottaneet ihmiset... Sisällä jätimme rattaat säilöön ja lähdimme urheasti kapuamaan rappusia kohti kattoa (hissikin olisi ollut olemassa). Talo oli itsessään mahtava luomus, turistit pääsivät yhteen asuntoon ja katolle. Onneksemme ihmisiä ei ollut tungokseen asti, joten saimme nauttia maisemista ja arkkitehtuurista suht rauhassa. Vauva viihtyi hyvin rintarepussa, jota iskä kantoi.

Ulos päästyämme jatkoimme Passeig de Gracialla vaeltelua ja ohitimme Casa Battlon, joka on myös yksi Gaudin töistä - melkoisen synkkä rakennus. Lopulta päädyimme päivälliselle TAPA TAPA tapas ravinteliin. Ainoat vapaat paikat olivat terassilla, mutta lisäsimme hieman vaatetta, niin viileä tuuli ei haitannut. Ihania ruokia ja innoissamme maistelimmekin viittä eri tapasta ja jälkkärit päälle. Vauva puolestaan sai tyytyä omaan purkkiruokaansa ja tarjoilijat hoitivat viihdyttämisen :)  

Katsottuamme kelloa kauhistuimme ajasta. Pojan nukkumaanmenoaika oli lähestymässä kovaa vauhtia ja me olimme vain kävelleet poispäin asunnolta. Pikaisesti suunta kämpille ja matkalla vielä kauppareissu, että saatiin jääkaappiin aamiaitarpeet.

 2.matkapäivä. Vauva heräsi jo kuuden aikaan, joten teimme verkkaisesti aamutoimet. Pikakahvia, leipää ja jugurttia meille ja vauvalle kotoa tuotua kaurapuuroa. Liikkeelle pääsimme vasta yhdeksän jälkeen, mutta espanjalaiseen makuun se taisi olla liian aikaista, sillä vain muutama hassu leipomo oli auki. Ostimme muutaman croisantin piknikille ja suuntasimme bus turistic pysäkille. 2pvän Liput saatuamme hyppäsimme bussiin suuntana Park Guell. Bussi jätti meidät jyrkän mäen alle, joten päivä alkoi urheilusuorituksella.

Ylös päästyämme olimme tyytyväisiä aikaisesta saapumisestamme, sillä puiston pääsisäänkäynnillä ei ollut vielä kauheaa tungosta. Lämmitimme vauvan ruuan kahvilassa ja lähdimme kiertämään puistoa piknikpaikkaa etsien (kannattaa ottaa opastaulusta valokuva!). Samalla puistoon valui jatkuvana virtana muitakin turisteja. Matkarattaat ja puisto täynnä portaita osoittautuikin haastavaksi yhdistelmäksi ja ensimmäisten piitkien portaiden jälkeen päätimme välttää niitä vaikka emme silloin näkisikään koko puistoa. Piknikki rakennettiin Gaudin museon lähelle, puun alle, jossa asui papukaijoja.

Lounaan jälkeen vauva simahti rattaisiin ja jatkoimme puiston kiertelyä. Ylhäältä oli mahtavat maisemat ja ihana tuuli, sillä lämpötila huiteli 25 asteen paikkeilla - varjossa!

Päädyimme lopulta sivuportille (B) St Josep de la Muntanya kadun päässä. Vaihtoehtoina oli jyrkät portaat kohti pääporttia tai katua pitkin seikkailua bussipysäkille. Seikkailu jäi kuitenkin lyhyeksi, kun päädyimmekin rullaportaiden päähän, jotka tulivat ylös päin ja joiden vieressä oli vielä jyrkemmät portaat alas (rullaportaiden olemassaolo tiedettiin, mutta miten ihmeessä invalidit pääsevät takaisin alas???). Valitsimme sitten ne ensimmäiset portaat... Ja jälleen mies sai kantaa rattaita. Lopulta pääsimme busssiin ja suuntasimme camp nou stadionille.

Stadionilla oli käynnissä jokin pressitilaisuus ja joltakin pyydettiin nimmareita. Otimme kuvan, mutta emme tunteneet tyyppiä. Jälkikäteen epäilimme hänen olevan Juan Carlos Navarro, Barcelonan koripallojoukkueen kapteeni. Stadionille emme päässeet sillä koko paikka olikin menossa kiinni, vaikka kello oli vasta kaksi:\ sunnuntain aukioloajat! Mies oli pettynyt, kuten minäkin, sillä ajattelin ottaa aurinkoa stadionkierroksen ajan.

Stadionilta jatkoimme matkaa Placa Catalonyalle asti ja sieltä suuntasimme Barri Goticin eli vanhan kaupungin syövereihin. Löysimme mm picasson kantapaikan 4cats, katedraalin takakujineen ja lopulta päädyimme syömään pans & companyyn hyvät bocadillot. Pikapäivällisen jälkeen suuntasimme takaisin kohti hotellia, mutta hotellilla olimme siltikin vasta 8 aikoihin. Vauva nukahti heti iltapuuron saatuaan ja vanhemmat saivat nautia lasillisen cavaa ennen nukkumaanmenoa.

3.matkapäivä, Montjuic ja beachpäivä!  TAAS joku pyhäpäivä, josta ei varoitettu edes matkaoppaissa:( kaupat ovat joko kiinni tai aukeavat toosi myöhään, sillä lähdimme liikkeelle vasta lähempänä kymmentä ja kaikki kaupat olivat edelleen kiinni. Päivän suunnitelmana oli ajella turistibussin punaisella linjalla, joka suuntaa Montjuicin olympiakukkulalle.

Hyppäsimme bussista Placa Espanyalla, jolla on vanhasta härkätaisteluareenasta tehty ostoskeskus. Otimme turistihissin katolle(1e\hlö) vain todetaksemme että siellä oli niin kuuma, että pois oli päästävä ja nopeasti. Pikakierros maisemien katsomista, alhaalla oli mm Joan Miron puisto, jossa oli hieman ihmeellinen taideteos (makunsa kullakin…). Alas pääsimme tavallisilla ja ilmaisilla rullaportailla, jotka olisivat tulleet ylöskin:D jäimme kahvittelemaan ostarille ja tuijottelemaan kiinni olevia kauppoja. Tämä reissu tulee halvaksi, kun kaikki kaupat ovat koko ajan kiinni!

Ulkona oli lähemmäs 30astetta varjossa, joten jatkoimme matkaa MNAC museolle bussillamme. Aukiolta ei olisi ollut pitkämatka museolle, mutta varjoja ei pahemmin ollut tarjolla ja pelkäsimme pikkuisemme läkähtyvän. Museolta oli mahtavat panoraamanäkymät barcelonaan! Halusimme kuitenkin vieläkin korkeammalle, joten seuraava bussipysäkki oli Montjuic teleferic, jolla pääsimme suoraan kukkulan laella olevaan linnoitukseen. Ihana hissimatka!

Ylhäällä nautimme maisemista ja pidimme välipala- ja vaipanvaihtotauon. Kioskista sai jätskiä ja tarjolla olisi ollut sangriaakin. Maisemien jälkeen halusimme biitsille ja bussille palattuamme jatkoimmekin aina port olympiciin asti.

Biitsi oli täynnä porukkaa ja oli harmi ettei meillä ollut uikkarit ja biitsikamppeet matkassa. Kävelimme rantaviivaa Kala patsaan lähellä ja lopulta olikin taas ruoka-aika. Halusimme ylihintaisita ravintoloista huolimatta nauttia päivällisen rannan tuntumassa ja löysimmekin kivannäköisen paikan. Miehen kanavartaat olivat ihania ja oma PIKAnuudeli annos oli syötävä, mutta ei järisyttävä kokemus. Ellei Burger Kingin terassi olisi ollut täynnä lintuja, se olisi varmasti ollut parempi vaihtoehto... Vauva hurmasi ravintolassa kaikki, tosin se tapahtuu kyllä missä vain. Pikkuinen hurmuri <3

Port Olympicin jälkeen käppäilimme Ciutadellan puistoa kohti, eläintarhan vierestä. Puistossa olikin paljon paikallisia viettämässä aikaa. Kaunis ja viihtyisä puisto, jossa ei olisi saanut tallata nurmikkoa. Käytännössä kukaan ei sitä tallannutkaan jalallaan;) istuimme hetkisen appelsiinipuiden varjossa ja vauva sai taas kaverin pikku pojasta, joka pelasi jalkapalloa. Iltapuuro aika lähestyi ja meillä oli vesi loppu, joten suuntasimme lähimmälle bussipysäkille. Sagrada Familialle tullessamme suu alkoi tuntumaan saharalle, koska matkallemme ei ollut vieläkään osunut yhtäkään mercadoa, joka olisi auki:\ lopulta löysimme yhden pikkuruisen kaupan, josta saimme vetemme.

4. Matkapäivä - akvaario! Vauva nukkua tursotti aamukahdeksaan heräämättä kertaakaan! Onneksi mies oli jo illalla pakannut seuraavan päivän kamppeet kasaan, joten pääsimme lähtemään jo puoli kymmenen aikaan liikkeelle. Bus turistic ylellisyydestä oli aika siirtyä metroon. Lähin metroasemamme oli Sagrada Familialla, joten kävelimme edelleen joka päivä monta kertaa upean pytingin ohi. Onneksi juhlapyhät olivat loppuneet, kun matkalla metroasemalle näimme vihdoinkin kauppojen aukeavan ja ihmisten vaeltavan kaupungilla. Ostimme lippuautomaatista T10 kortin noin kympillä ja sitten ensimmäisestä portista sisään. Matkalla Barcelonetaan jouduimme vaihtamaan metroa Passaig de Gracian pysäkillä, mutta onneksi näillä pysäkeillä oli hissit!  

Kävelimme suoraan akvaariolle ja olimmekin niin hyvissä ajoin ettei meidän tarvinnut jonottaa lippuja. Vauva oli innoissaan ja ihmeissään akvaarioista (ja me ilmastoinnista). Hummereista olisi ottanut kiinnikin ellei välissä olisi ollut lasiseinää:D kohokohtana oli tietenkin haitunneli, jossa pääsimme kävelemään akvaarion pohjalla! Vauvan pää pyöri joka suuntaan! Satuimme myös näkemään haiden ruokinnan ja täytyy myöntää etten olisi vapaaehtoisesti ollut ruokkimassa näitä fisuja.. Kierroksen jälkeen syötimme vauvan akvaarion kahvilassa ja nukutimme väsyneen pikkuisen rattaisiin.

Ajattelimme itse syödä jossain kivassa ravintolassa Maremagnum ostarissa, mutta jäimmekin Pans and companyn patiolle ottamaan aurinkoa puoleksi tunniksi. Ihanan lämmintä!! 30 astetta ja ilman ihanan raikasta tuulta ilma olisi ollut liian lämmin (huolehdimme kuitenkin ettei vauva ollut auringossa). Istumapaikkamme mennessä varjoon siirryimme shoppaillukierrokselle ja vauvan herättyä jatkoimme shoppailukierrosta välipala-aikaan asti eli likemmäs kolmea. Välipalan kruunasimme Häegen Dazsen kalliilla take away jäätelöjuomilla, jotka olivat ihanat herkut helteessä kävelyyn. Meillä ei lasketa kaloreita! J

Taapersimme kohti La Ramblaa. Emme huomanneet oikaista kävelysiltaa pitkin, mutta laiturialueella kävelykin oli mukavaa. La Ramblasta ei voinut erehtyä. Ihmismassa oli kuin muurahaiskeossa konsanaan... Laukut ja kamera paremmin kainaloon ja tunkeutuminen massaan saattoi alkaa. Kadulla ei tuulenut enää samalla tavalla kuin satamassa ja pian vauva alkoikin kitisemään rattaissaan. Reppanalla oli kuuma:( pysähdyimme vesitauolle ja vauva kiljui riemusta saadessaan vettä ja kun vettä roiskui kaikkialle. Veden voimalla lähdimme etsimään ilmastoitua päivällispaikkaa. Päivälliselle päädyimme kunnon ravintolaan nimeltä La poma. Ruoka oli hyvää ja kohtuu edullistakin huolimatta siitä, että ravintola oli La Ramblalla. Meiltä tultiin myös kysymään haluammeko vauvan ruuan lämmitystä. Ensimmäinen paikka, jossa lämmitystä tarjottiin heti ruokalistaa vasta luettaessa. Syöttötuoli tosin taas puuttui. Vatsat täyteen, vaipan vaihto ja taas menoksi.

Ramblas oli täynnä ihmisiä ja jätimme suosialla keskustan suosituimme torikompleksi väliin. Siellä vilisi ihmisiä kuin muurahaiskeossa. Kävelimme verkkaisesti ramblasin päähän ja päädyimme C&Alle shoppailemaan. Emme näköjään kierrä enää kuin lastenvaatekerrokset, kun vauvan hermostuessa lähdimmekin seikkailemaan metroa kohti. Ensimmäinen kerta, kun metron käyttö oli suht hankalaa. Seikkailimme hisseillä, kannoimme rattaita ja kesken kaiken vauva vain simahti. Rankka päivä pikkuiselle! Huoneistoomme päästyämme teimme vauvan iltapuuron ja saimme kantaa pikkumiehen suoraan sänkyyn syönnin jälkeen.

5. Matkapäivä. Päätimme suunnata takaisin Nou Campille, sillä miestä harmitti ettemme olleet päässeet stadionille sisälle. Hyppäsimme metroon ja yhden vaihdon jälkeen suuntamme oli oikea. Nou camp experienceen ei ollut jonoja, joten saimme heti liput ja suuntasimme viilentelemään sisälle. Stadionille ei saanut ottaa matkarattaita, vaan ne jätettiin vartioituun "narikkaan". Pääsimme kiertämään tavallisessa katsomossa, pressitilassa, pukuhuoneessa, pelaajatunnelissa, kentän laidalla ja selostajan kopeissa.

Stadionilla ei ollutkaan oikein minkäänlaista ilmastointia, joten helle alkoi pikkuhiljaa ärsyttämään vauvaa ja vauvaa kantavaa vanhempaa. Onneksi saimme käyttää hissiä pisimpien portaiden kohdalle, jälleen vauvan ansiosta. Myös ruoka-aika lähestyi. Kävelimme stadionin kaksi museota läpi lähes pysähtymättä, haimme rattaat ja suuntasimme JÄLLEEN pans and companylle. Otimme kaksi ateriaa joiden hinnaksi tuli 20e! Kallista pikaruokaa... Nyt tiedämme miksi ravintola oli lähes tyhjillään:\ pienen taistelun jälkeen saimme vauvan syötettyä ja poika simahti maitoa saatuaan. Olimme taistelun lomassa onnistuneet itsekin syömään, joten lähdimme heti metrolle ja Catalyanin aukiolle.

Vauvan nukkuessa oli mukava ottaa jäätelökahvit ja nauttia La Ramblasin päässä olevan aukion vilinästä. Aukion laidalla on suuri El Corte Ingles tavaratalo, jonka alakerrassa  täydensimme vesivarastot ja ostimme paikallisia herkkuja tuliaisiksi. 3 kerroksessa oli lastenvaatteita ja löysimme sieltä yhden mukaan lähtevän paidan. Emme huomanneet maksaa paitaa lähimmälle tiskille, vaan ajattelimme maksaa paidan jollekin muista kassoista. Sepä ei onnistunutkaan, sillä ostokset piti maksaa aina vaatemerkin omalle kassalle.

Oppaissa oli lukenut, että tavarataloissa on hyvät lastenhoitohuoneet, joten suuntasimme 9 kerrokseen, jossa vessat sijaitsivat. Invavessa oli kiinni ja muissakaan vessoissa ei ollut lastenhoitopöytää, joten mies lähti pyytämään avainta invavessaan. Kahvilan työntekijä ei meinannut avata ovea, sillä meistä kumpikaan ei käyttänyt pyörätuolia! Oli oikein harmissaan kun koetimme tunkea invavessaan, vaikka osoitimme vauvaa. Invavessassakaan ei ollut hoitopöytää joten vaihdomme vaipan rattaiden päällä. Emme tosin käsitä olisiko se ollut työntekijän mielestä parempi vaihtaa KAKKAvaippa keskellä ruokailevia kahvilan asiakkaita invavessan sijaan... Tympeän palvelun jälkeen meitä ei huvittanut jäädä tavarataloon. Jatkoimme kävelyä kaupungilla ja päätimme suunnata Desigual outlettiin, jonka olin bongannut netistä. Merkin vaatteet ovat kivan värikkäitä mutta kalliita. Outletista löytyi tuotteita puoleen hintaan, tosi hyviä löytöjä siis ;D Poikkesimme vielä mercat conceptiolla, jolla myydään paljon kukkia. Myynnissä olevat mansikatkin näyttivät herkullisille!! Jälleen oli vauvan ruoka-aika ja omakin vatsa alkoi kurisemaan.

Meillä oli vielä yksi ISO nähtävyys näkemättä sagrada familia. Olimme kyllä kävelleet sen ohi parikin kertaa päivässä ja olimme huomanneet, että aamuisin siellä oli pahimmat jonot. Päätimme sinnitellä kirkolle asti ja päädyimme syömään mäkkärille, joka oli kirkon juurella. Pikaruoka oli ainoa valinta, kun vatsat piti saada äkkiä täyteen ennen kirkon sulkeutumista. Siltikin operaatioon meni 45minsaa! Ehdimme kirkkoon sisälle ja meidän ei tarvinnut miettiä otammeko hissillisen vai hissittömän lipun hissien ollessa kiinni. Onneksi meillä oli lentokäntälle matkustamiseen varatut eurot mukana, sillä maksamiseen kelpasi VAIN käteinen!

Kirkko on todella koristeellinen ulkoapäin, joten yllätys oli suuri, kun sisältä kirkko olikin hyvin yksinkertainen, mutta veistoksellinen ja lähes ontto! Gaudi on innostunut roikuttamaan hiekkapussia narun keskellä saaden aikaan täydellisen kaaren ja koko kirkko muodostui tällaisesta kaarikokoelmasta. Hienoa!! Kirkossa oli varattu tilaa rukoilulle ja meditoinnille, minkä vuoksi pyydettiin hiljaisuutta. Meidän pirpana vain hoksasi, että kirkossa kaikui kivasti, joten saimme todistaa kiljunta konserttia:D

Kierrettyämme kirkon ympäri ja tutkittuamme sen jokaisen nurkan olikin aika suunnata huoneistoon iltapuurolle ja pakkaamaan. Kävelimme huoneistolle ja nostimme taksirahat automaatista. Käteisen käyttö on yleisempää, joten automaatteja on lähes joka nurkalla. Onneksi! Muutoin fiilis oli haikea…

6. Matkapäivä eli viimeinen päivä:\ heräsimme jo seitsemän aikaan, joten olimme pakanneet ja siivonneet pahimmat jäljet ennen yhdeksää. Vauva alkoi olla levoton, joten päätimme lähteä vielä viimeiselle kävelylle. Emme olleet reissun aikana löytäneet postimerkkejä, joten kiersimme ja koetimme löytää niitä. Kävimme naapurin mercat sagrada familiassa kyselemässäkin ohjeita, mutta eipä siellä osattu englantia. Nautimme tunnin kävelystä ja puoli yhdeltätoista suuntasimme lentokentälle. Taksi oli halvempi kuin tullessamme (noin 30e, josta 20e oli ajamisesta, sillä mittariin lisätään laukkulisä jokaisesta takaluukkuun laitettavasta laukusta). Emme kyllä olisi selvinneet metrolla perille, sillä rattaiden ja isojen laukkujen kanssa oli täysi työ kävellä taksillekin. kuski ajoi onneksi maltillisemmin, joten matka oli niin nautinnollinen, että vauvakin nukahti.

Meillä oli hyvin aikaa ja jatkoimme operaatiota postikortit. Kysyimme postilaatikkoa, joka olikin ihan infopisteen vieressä MUTTA postimerkkejä ei ollut myynnissä koko kentällä... Ei auta kuin lähettää kortit kotoa. Lähtöselvityksen tehtyämme saimme jättää matkarattaat käyttöömme ja suunnata tax freehen. Päätimme ensin syöttää vauvan ja haukata itsekin jotakin. Jälleen koko syömiseen meni tunti, joten tax freehen ehdittyämme meillä olikin jo kiire. Ehdimme lähtöportille juuri ennen portin aukeamista, emmekä ehtineet vaihtaa vauvan vaippaakaan.

Koneen noustua mies päätti kokeilla vaipanvaihtoa koneen hoitopöydällä. Vauva ei tykännyt yhtään! Taso oli ihan vino, mutta menipähän siihen aikaa... Juuri päikkärit nukkuneena, vauva oli täysin hereillä ja seurustelun kipeä. Siinäpä sitä sitten koetettii keksiä tekemistä:D Pieni hengähdystauko riikassa eli koneen vaihto ja turun kautta kohti oulua. Vauva simahti turusta noustessamme, joten loppumatka meni rennosti nukkuen.

Kylmä ilma olisi houkuttanut kääntymään takaisin, mutta on se mukavaa olla taas kotona.

Vinkit!
- Ennen reissua: otimme neuvolan ohjeiden mukaan tarpeelliset rokotukset hieman etukäteen (isorokko?), lisäksi varauduimme nuhiin yms täyttämällä vauvan lääkevarastot (panadol, suolatipat, rasvat)
- Mukaan paljon pitkäjänteisyyttä ja PUHDISTUSLIINOJA, sillä ravintoloissa EI ole syöttötuoleja ja sylissä syöminen on välillä sotkuista puuhaa
- matkarattaat ja rintareppu mukaan!
          * tosin kannattaa varautua nostelemaan niitä, sillä kaikkialla ei ole hissejä ja kaikkialle ei saa rattaita mukaan => minimimäärä tavaraa mukaan
          * Suurinosa ns metron turistipysäkeistä oli varustettu hissillä, tosin oikean hissin löytyminen oli välillä hankalaa

- nähtävyyksillä voi olla VIP jono raskaana oleville ja lapsiperheille esim la pederaan pääsi jonojen ohi
- kaikki arvotavara pidettävä visusti tallessa rahavyössä\laukku edessä\ laukku ravintolassakin jalan ympärillä, sillä taskuvarkaita riittää!
- hop on hop off bussit ovat HYVÄ valinta erityisesti kahden päivän lippuna
- vauvanruokaa ja vaippoja olisi löytynyt paikanpäältäkin järkevään hintaan, mutta valikoima oli suppea ja vaippojen kohdalla olisi pitänyt osata edes hieman espanjaa (lisäksi lyhyttä lomaa ei halua kuluttaa kaupossa vauvanruokaa tai vaippoja hakien! Jos laukussa on mennessä reissun eväät, niin tietääpähän ainakin, että tuliaisillekin on tilaa ruokien huvetessa)

- Kekkosen vinkki aikoinaan tulevalle pääministerille oli, että ”Käy vessassa aina, kun voit.” Pitää paikkansa ;)

Reissuun lähteminen hirvitti vauvan kanssa, mutta kaikesta SELVIÄÄ, kun asenne on oikea. Lisäksi ulkomailla osataan suhtautua rennommin lapsiin ja lapsiperheisiin...


Kannattaa myös lukea " Madventuresin Rika ja Tunna: Tämän vuoksi lapsia kannattaa viedä ulkomaille". Riku: "Olen ollut onnellisessa asemassa, kun mutsi ja faija ovat jaksaneet viedä ulkomaille, vaikka se onkin rankkaa koko perheelle. Mutta se on sellaista aineetonta sukan varteen jäävää pääomaa, jota ei saa mistään muualta, millään rahalla." aina ei tietenkään tarvitse lähteä ulkomaille asti. Olen itsekin saanut pienenä reissata ympäri Suomen karavaanareiden tyyliin, joten tärkeintä on vain lähteä liikkeelle... Olen siis täysin samaa mieltä!