Matkailu - Barcelona, toukokuu

MATKALLA / REISSUSSA VAUVAN N.8-9KK KANSSA

Olen toivoton matkailuholisti ja seuraavan kohteen valittuani lueskelen blogeista oikeiden ihmisten oikeita matkakokemuksia. Paljon opettavaisempaa, kuin pelkkien oppaiden lukeminen! Nyt on minun vuoroni kantaa korteni kekoon ja kertoa miten selvisimme Barcelonan reissusta vauvamme kanssa...

1.Matkapäivä. VIVA LA BARCELONA! Airbaltic yllätti matkarattaiden suojapussien puuttumisella ja pussi jouduttiin ostamaan SAS:n tiskiltä - tietenkin kiireessä. Aamupuurojen ja lähtötsekkauksien jälkeen aikaa oli hädin tuskin vessareissuun. Lentäminen hieman jännitti etukäteen, mutta vauva ei ollut moksiskaan lentämisestä. Katseli innoissaan ikkunasta ja nukahti pian lähdön jälkeen, niin Oulusta kuin Riikastakin lähdettäessä. Tutti tai rinta suussa, niin paineetkin pysyivät korvissa oikeina.

Barcelonan helteeseen saavuimme jo yhden aikaan ja majapaikassamme MH GAUDI olimme tuntia myöhemmin. Tai siis asunnollamme Sagrade Familian kupeessa. Asunto löytyi erikoistarjouksena Air Balticin omasta hotellivalikoimasta ja oli tosi edullinen vaihtoehto. Lisäksi matkalaukuista ei tarvinnut maksaa kuljetuslisää, kun hotelli varattiin lennon yhteydessä.

Matka lentokentältä taittui taksilla, joka posotti menemään 120km\h!  Omaa turvaistuinta ei ollut mukana ja taksin turvaistuin ei sopinut omaan käsitykseeni turvaistuimesta, joten kyllä hirvitti... Olimme soittaneet lentokentältä vastaanottoon, joten alaovella meitä odotti henkilö, joka hoiti sisäänkirjautumisemme ja esitteli huoneiston + kertoi yleisiä asioita (esim. roskat viedään itse ulos, johonkin kadulla olevaan yleiseen roskikseen). Asunnossamme Sagrade Familian kupeessa oli ruhtinaalliset kaksi makkaria, olkkari, täysin varusteltu keittiö ja kylppäri:) myös vauvan sänky oli koottuna tyyneineen ja peittoineen, kuten oli sovittu. Vauvan ryömittyä asunnon läpi ja hieman kotiuduttuamme lähdimme tutustumaan ympäristöön.

Päädyimme lopulta Casa Milaan eli La Pedreralle (louhos) asti ja kysyessämme tietoja siitä, pääseekö katolle rattaiden kanssa, meidät ohjattiinkin PIIIITKÄN jonon ohi suoraan lippuluukulle:D vauva on meidän oma vip passi! Täytyy kyllä myöntää että hieman hävetti ohittaa helteessä jonottaneet ihmiset... Sisällä jätimme rattaat säilöön ja lähdimme urheasti kapuamaan rappusia kohti kattoa (hissikin olisi ollut olemassa). Talo oli itsessään mahtava luomus, turistit pääsivät yhteen asuntoon ja katolle. Onneksemme ihmisiä ei ollut tungokseen asti, joten saimme nauttia maisemista ja arkkitehtuurista suht rauhassa. Vauva viihtyi hyvin rintarepussa, jota iskä kantoi.

Ulos päästyämme jatkoimme Passeig de Gracialla vaeltelua ja ohitimme Casa Battlon, joka on myös yksi Gaudin töistä - melkoisen synkkä rakennus. Lopulta päädyimme päivälliselle TAPA TAPA tapas ravinteliin. Ainoat vapaat paikat olivat terassilla, mutta lisäsimme hieman vaatetta, niin viileä tuuli ei haitannut. Ihania ruokia ja innoissamme maistelimmekin viittä eri tapasta ja jälkkärit päälle. Vauva puolestaan sai tyytyä omaan purkkiruokaansa ja tarjoilijat hoitivat viihdyttämisen :)  

Katsottuamme kelloa kauhistuimme ajasta. Pojan nukkumaanmenoaika oli lähestymässä kovaa vauhtia ja me olimme vain kävelleet poispäin asunnolta. Pikaisesti suunta kämpille ja matkalla vielä kauppareissu, että saatiin jääkaappiin aamiaitarpeet.

 2.matkapäivä. Vauva heräsi jo kuuden aikaan, joten teimme verkkaisesti aamutoimet. Pikakahvia, leipää ja jugurttia meille ja vauvalle kotoa tuotua kaurapuuroa. Liikkeelle pääsimme vasta yhdeksän jälkeen, mutta espanjalaiseen makuun se taisi olla liian aikaista, sillä vain muutama hassu leipomo oli auki. Ostimme muutaman croisantin piknikille ja suuntasimme bus turistic pysäkille. 2pvän Liput saatuamme hyppäsimme bussiin suuntana Park Guell. Bussi jätti meidät jyrkän mäen alle, joten päivä alkoi urheilusuorituksella.

Ylös päästyämme olimme tyytyväisiä aikaisesta saapumisestamme, sillä puiston pääsisäänkäynnillä ei ollut vielä kauheaa tungosta. Lämmitimme vauvan ruuan kahvilassa ja lähdimme kiertämään puistoa piknikpaikkaa etsien (kannattaa ottaa opastaulusta valokuva!). Samalla puistoon valui jatkuvana virtana muitakin turisteja. Matkarattaat ja puisto täynnä portaita osoittautuikin haastavaksi yhdistelmäksi ja ensimmäisten piitkien portaiden jälkeen päätimme välttää niitä vaikka emme silloin näkisikään koko puistoa. Piknikki rakennettiin Gaudin museon lähelle, puun alle, jossa asui papukaijoja.

Lounaan jälkeen vauva simahti rattaisiin ja jatkoimme puiston kiertelyä. Ylhäältä oli mahtavat maisemat ja ihana tuuli, sillä lämpötila huiteli 25 asteen paikkeilla - varjossa!

Päädyimme lopulta sivuportille (B) St Josep de la Muntanya kadun päässä. Vaihtoehtoina oli jyrkät portaat kohti pääporttia tai katua pitkin seikkailua bussipysäkille. Seikkailu jäi kuitenkin lyhyeksi, kun päädyimmekin rullaportaiden päähän, jotka tulivat ylös päin ja joiden vieressä oli vielä jyrkemmät portaat alas (rullaportaiden olemassaolo tiedettiin, mutta miten ihmeessä invalidit pääsevät takaisin alas???). Valitsimme sitten ne ensimmäiset portaat... Ja jälleen mies sai kantaa rattaita. Lopulta pääsimme busssiin ja suuntasimme camp nou stadionille.

Stadionilla oli käynnissä jokin pressitilaisuus ja joltakin pyydettiin nimmareita. Otimme kuvan, mutta emme tunteneet tyyppiä. Jälkikäteen epäilimme hänen olevan Juan Carlos Navarro, Barcelonan koripallojoukkueen kapteeni. Stadionille emme päässeet sillä koko paikka olikin menossa kiinni, vaikka kello oli vasta kaksi:\ sunnuntain aukioloajat! Mies oli pettynyt, kuten minäkin, sillä ajattelin ottaa aurinkoa stadionkierroksen ajan.

Stadionilta jatkoimme matkaa Placa Catalonyalle asti ja sieltä suuntasimme Barri Goticin eli vanhan kaupungin syövereihin. Löysimme mm picasson kantapaikan 4cats, katedraalin takakujineen ja lopulta päädyimme syömään pans & companyyn hyvät bocadillot. Pikapäivällisen jälkeen suuntasimme takaisin kohti hotellia, mutta hotellilla olimme siltikin vasta 8 aikoihin. Vauva nukahti heti iltapuuron saatuaan ja vanhemmat saivat nautia lasillisen cavaa ennen nukkumaanmenoa.

3.matkapäivä, Montjuic ja beachpäivä!  TAAS joku pyhäpäivä, josta ei varoitettu edes matkaoppaissa:( kaupat ovat joko kiinni tai aukeavat toosi myöhään, sillä lähdimme liikkeelle vasta lähempänä kymmentä ja kaikki kaupat olivat edelleen kiinni. Päivän suunnitelmana oli ajella turistibussin punaisella linjalla, joka suuntaa Montjuicin olympiakukkulalle.

Hyppäsimme bussista Placa Espanyalla, jolla on vanhasta härkätaisteluareenasta tehty ostoskeskus. Otimme turistihissin katolle(1e\hlö) vain todetaksemme että siellä oli niin kuuma, että pois oli päästävä ja nopeasti. Pikakierros maisemien katsomista, alhaalla oli mm Joan Miron puisto, jossa oli hieman ihmeellinen taideteos (makunsa kullakin…). Alas pääsimme tavallisilla ja ilmaisilla rullaportailla, jotka olisivat tulleet ylöskin:D jäimme kahvittelemaan ostarille ja tuijottelemaan kiinni olevia kauppoja. Tämä reissu tulee halvaksi, kun kaikki kaupat ovat koko ajan kiinni!

Ulkona oli lähemmäs 30astetta varjossa, joten jatkoimme matkaa MNAC museolle bussillamme. Aukiolta ei olisi ollut pitkämatka museolle, mutta varjoja ei pahemmin ollut tarjolla ja pelkäsimme pikkuisemme läkähtyvän. Museolta oli mahtavat panoraamanäkymät barcelonaan! Halusimme kuitenkin vieläkin korkeammalle, joten seuraava bussipysäkki oli Montjuic teleferic, jolla pääsimme suoraan kukkulan laella olevaan linnoitukseen. Ihana hissimatka!

Ylhäällä nautimme maisemista ja pidimme välipala- ja vaipanvaihtotauon. Kioskista sai jätskiä ja tarjolla olisi ollut sangriaakin. Maisemien jälkeen halusimme biitsille ja bussille palattuamme jatkoimmekin aina port olympiciin asti.

Biitsi oli täynnä porukkaa ja oli harmi ettei meillä ollut uikkarit ja biitsikamppeet matkassa. Kävelimme rantaviivaa Kala patsaan lähellä ja lopulta olikin taas ruoka-aika. Halusimme ylihintaisita ravintoloista huolimatta nauttia päivällisen rannan tuntumassa ja löysimmekin kivannäköisen paikan. Miehen kanavartaat olivat ihania ja oma PIKAnuudeli annos oli syötävä, mutta ei järisyttävä kokemus. Ellei Burger Kingin terassi olisi ollut täynnä lintuja, se olisi varmasti ollut parempi vaihtoehto... Vauva hurmasi ravintolassa kaikki, tosin se tapahtuu kyllä missä vain. Pikkuinen hurmuri <3

Port Olympicin jälkeen käppäilimme Ciutadellan puistoa kohti, eläintarhan vierestä. Puistossa olikin paljon paikallisia viettämässä aikaa. Kaunis ja viihtyisä puisto, jossa ei olisi saanut tallata nurmikkoa. Käytännössä kukaan ei sitä tallannutkaan jalallaan;) istuimme hetkisen appelsiinipuiden varjossa ja vauva sai taas kaverin pikku pojasta, joka pelasi jalkapalloa. Iltapuuro aika lähestyi ja meillä oli vesi loppu, joten suuntasimme lähimmälle bussipysäkille. Sagrada Familialle tullessamme suu alkoi tuntumaan saharalle, koska matkallemme ei ollut vieläkään osunut yhtäkään mercadoa, joka olisi auki:\ lopulta löysimme yhden pikkuruisen kaupan, josta saimme vetemme.

4. Matkapäivä - akvaario! Vauva nukkua tursotti aamukahdeksaan heräämättä kertaakaan! Onneksi mies oli jo illalla pakannut seuraavan päivän kamppeet kasaan, joten pääsimme lähtemään jo puoli kymmenen aikaan liikkeelle. Bus turistic ylellisyydestä oli aika siirtyä metroon. Lähin metroasemamme oli Sagrada Familialla, joten kävelimme edelleen joka päivä monta kertaa upean pytingin ohi. Onneksi juhlapyhät olivat loppuneet, kun matkalla metroasemalle näimme vihdoinkin kauppojen aukeavan ja ihmisten vaeltavan kaupungilla. Ostimme lippuautomaatista T10 kortin noin kympillä ja sitten ensimmäisestä portista sisään. Matkalla Barcelonetaan jouduimme vaihtamaan metroa Passaig de Gracian pysäkillä, mutta onneksi näillä pysäkeillä oli hissit!  

Kävelimme suoraan akvaariolle ja olimmekin niin hyvissä ajoin ettei meidän tarvinnut jonottaa lippuja. Vauva oli innoissaan ja ihmeissään akvaarioista (ja me ilmastoinnista). Hummereista olisi ottanut kiinnikin ellei välissä olisi ollut lasiseinää:D kohokohtana oli tietenkin haitunneli, jossa pääsimme kävelemään akvaarion pohjalla! Vauvan pää pyöri joka suuntaan! Satuimme myös näkemään haiden ruokinnan ja täytyy myöntää etten olisi vapaaehtoisesti ollut ruokkimassa näitä fisuja.. Kierroksen jälkeen syötimme vauvan akvaarion kahvilassa ja nukutimme väsyneen pikkuisen rattaisiin.

Ajattelimme itse syödä jossain kivassa ravintolassa Maremagnum ostarissa, mutta jäimmekin Pans and companyn patiolle ottamaan aurinkoa puoleksi tunniksi. Ihanan lämmintä!! 30 astetta ja ilman ihanan raikasta tuulta ilma olisi ollut liian lämmin (huolehdimme kuitenkin ettei vauva ollut auringossa). Istumapaikkamme mennessä varjoon siirryimme shoppaillukierrokselle ja vauvan herättyä jatkoimme shoppailukierrosta välipala-aikaan asti eli likemmäs kolmea. Välipalan kruunasimme Häegen Dazsen kalliilla take away jäätelöjuomilla, jotka olivat ihanat herkut helteessä kävelyyn. Meillä ei lasketa kaloreita! J

Taapersimme kohti La Ramblaa. Emme huomanneet oikaista kävelysiltaa pitkin, mutta laiturialueella kävelykin oli mukavaa. La Ramblasta ei voinut erehtyä. Ihmismassa oli kuin muurahaiskeossa konsanaan... Laukut ja kamera paremmin kainaloon ja tunkeutuminen massaan saattoi alkaa. Kadulla ei tuulenut enää samalla tavalla kuin satamassa ja pian vauva alkoikin kitisemään rattaissaan. Reppanalla oli kuuma:( pysähdyimme vesitauolle ja vauva kiljui riemusta saadessaan vettä ja kun vettä roiskui kaikkialle. Veden voimalla lähdimme etsimään ilmastoitua päivällispaikkaa. Päivälliselle päädyimme kunnon ravintolaan nimeltä La poma. Ruoka oli hyvää ja kohtuu edullistakin huolimatta siitä, että ravintola oli La Ramblalla. Meiltä tultiin myös kysymään haluammeko vauvan ruuan lämmitystä. Ensimmäinen paikka, jossa lämmitystä tarjottiin heti ruokalistaa vasta luettaessa. Syöttötuoli tosin taas puuttui. Vatsat täyteen, vaipan vaihto ja taas menoksi.

Ramblas oli täynnä ihmisiä ja jätimme suosialla keskustan suosituimme torikompleksi väliin. Siellä vilisi ihmisiä kuin muurahaiskeossa. Kävelimme verkkaisesti ramblasin päähän ja päädyimme C&Alle shoppailemaan. Emme näköjään kierrä enää kuin lastenvaatekerrokset, kun vauvan hermostuessa lähdimmekin seikkailemaan metroa kohti. Ensimmäinen kerta, kun metron käyttö oli suht hankalaa. Seikkailimme hisseillä, kannoimme rattaita ja kesken kaiken vauva vain simahti. Rankka päivä pikkuiselle! Huoneistoomme päästyämme teimme vauvan iltapuuron ja saimme kantaa pikkumiehen suoraan sänkyyn syönnin jälkeen.

5. Matkapäivä. Päätimme suunnata takaisin Nou Campille, sillä miestä harmitti ettemme olleet päässeet stadionille sisälle. Hyppäsimme metroon ja yhden vaihdon jälkeen suuntamme oli oikea. Nou camp experienceen ei ollut jonoja, joten saimme heti liput ja suuntasimme viilentelemään sisälle. Stadionille ei saanut ottaa matkarattaita, vaan ne jätettiin vartioituun "narikkaan". Pääsimme kiertämään tavallisessa katsomossa, pressitilassa, pukuhuoneessa, pelaajatunnelissa, kentän laidalla ja selostajan kopeissa.

Stadionilla ei ollutkaan oikein minkäänlaista ilmastointia, joten helle alkoi pikkuhiljaa ärsyttämään vauvaa ja vauvaa kantavaa vanhempaa. Onneksi saimme käyttää hissiä pisimpien portaiden kohdalle, jälleen vauvan ansiosta. Myös ruoka-aika lähestyi. Kävelimme stadionin kaksi museota läpi lähes pysähtymättä, haimme rattaat ja suuntasimme JÄLLEEN pans and companylle. Otimme kaksi ateriaa joiden hinnaksi tuli 20e! Kallista pikaruokaa... Nyt tiedämme miksi ravintola oli lähes tyhjillään:\ pienen taistelun jälkeen saimme vauvan syötettyä ja poika simahti maitoa saatuaan. Olimme taistelun lomassa onnistuneet itsekin syömään, joten lähdimme heti metrolle ja Catalyanin aukiolle.

Vauvan nukkuessa oli mukava ottaa jäätelökahvit ja nauttia La Ramblasin päässä olevan aukion vilinästä. Aukion laidalla on suuri El Corte Ingles tavaratalo, jonka alakerrassa  täydensimme vesivarastot ja ostimme paikallisia herkkuja tuliaisiksi. 3 kerroksessa oli lastenvaatteita ja löysimme sieltä yhden mukaan lähtevän paidan. Emme huomanneet maksaa paitaa lähimmälle tiskille, vaan ajattelimme maksaa paidan jollekin muista kassoista. Sepä ei onnistunutkaan, sillä ostokset piti maksaa aina vaatemerkin omalle kassalle.

Oppaissa oli lukenut, että tavarataloissa on hyvät lastenhoitohuoneet, joten suuntasimme 9 kerrokseen, jossa vessat sijaitsivat. Invavessa oli kiinni ja muissakaan vessoissa ei ollut lastenhoitopöytää, joten mies lähti pyytämään avainta invavessaan. Kahvilan työntekijä ei meinannut avata ovea, sillä meistä kumpikaan ei käyttänyt pyörätuolia! Oli oikein harmissaan kun koetimme tunkea invavessaan, vaikka osoitimme vauvaa. Invavessassakaan ei ollut hoitopöytää joten vaihdomme vaipan rattaiden päällä. Emme tosin käsitä olisiko se ollut työntekijän mielestä parempi vaihtaa KAKKAvaippa keskellä ruokailevia kahvilan asiakkaita invavessan sijaan... Tympeän palvelun jälkeen meitä ei huvittanut jäädä tavarataloon. Jatkoimme kävelyä kaupungilla ja päätimme suunnata Desigual outlettiin, jonka olin bongannut netistä. Merkin vaatteet ovat kivan värikkäitä mutta kalliita. Outletista löytyi tuotteita puoleen hintaan, tosi hyviä löytöjä siis ;D Poikkesimme vielä mercat conceptiolla, jolla myydään paljon kukkia. Myynnissä olevat mansikatkin näyttivät herkullisille!! Jälleen oli vauvan ruoka-aika ja omakin vatsa alkoi kurisemaan.

Meillä oli vielä yksi ISO nähtävyys näkemättä sagrada familia. Olimme kyllä kävelleet sen ohi parikin kertaa päivässä ja olimme huomanneet, että aamuisin siellä oli pahimmat jonot. Päätimme sinnitellä kirkolle asti ja päädyimme syömään mäkkärille, joka oli kirkon juurella. Pikaruoka oli ainoa valinta, kun vatsat piti saada äkkiä täyteen ennen kirkon sulkeutumista. Siltikin operaatioon meni 45minsaa! Ehdimme kirkkoon sisälle ja meidän ei tarvinnut miettiä otammeko hissillisen vai hissittömän lipun hissien ollessa kiinni. Onneksi meillä oli lentokäntälle matkustamiseen varatut eurot mukana, sillä maksamiseen kelpasi VAIN käteinen!

Kirkko on todella koristeellinen ulkoapäin, joten yllätys oli suuri, kun sisältä kirkko olikin hyvin yksinkertainen, mutta veistoksellinen ja lähes ontto! Gaudi on innostunut roikuttamaan hiekkapussia narun keskellä saaden aikaan täydellisen kaaren ja koko kirkko muodostui tällaisesta kaarikokoelmasta. Hienoa!! Kirkossa oli varattu tilaa rukoilulle ja meditoinnille, minkä vuoksi pyydettiin hiljaisuutta. Meidän pirpana vain hoksasi, että kirkossa kaikui kivasti, joten saimme todistaa kiljunta konserttia:D

Kierrettyämme kirkon ympäri ja tutkittuamme sen jokaisen nurkan olikin aika suunnata huoneistoon iltapuurolle ja pakkaamaan. Kävelimme huoneistolle ja nostimme taksirahat automaatista. Käteisen käyttö on yleisempää, joten automaatteja on lähes joka nurkalla. Onneksi! Muutoin fiilis oli haikea…

6. Matkapäivä eli viimeinen päivä:\ heräsimme jo seitsemän aikaan, joten olimme pakanneet ja siivonneet pahimmat jäljet ennen yhdeksää. Vauva alkoi olla levoton, joten päätimme lähteä vielä viimeiselle kävelylle. Emme olleet reissun aikana löytäneet postimerkkejä, joten kiersimme ja koetimme löytää niitä. Kävimme naapurin mercat sagrada familiassa kyselemässäkin ohjeita, mutta eipä siellä osattu englantia. Nautimme tunnin kävelystä ja puoli yhdeltätoista suuntasimme lentokentälle. Taksi oli halvempi kuin tullessamme (noin 30e, josta 20e oli ajamisesta, sillä mittariin lisätään laukkulisä jokaisesta takaluukkuun laitettavasta laukusta). Emme kyllä olisi selvinneet metrolla perille, sillä rattaiden ja isojen laukkujen kanssa oli täysi työ kävellä taksillekin. kuski ajoi onneksi maltillisemmin, joten matka oli niin nautinnollinen, että vauvakin nukahti.

Meillä oli hyvin aikaa ja jatkoimme operaatiota postikortit. Kysyimme postilaatikkoa, joka olikin ihan infopisteen vieressä MUTTA postimerkkejä ei ollut myynnissä koko kentällä... Ei auta kuin lähettää kortit kotoa. Lähtöselvityksen tehtyämme saimme jättää matkarattaat käyttöömme ja suunnata tax freehen. Päätimme ensin syöttää vauvan ja haukata itsekin jotakin. Jälleen koko syömiseen meni tunti, joten tax freehen ehdittyämme meillä olikin jo kiire. Ehdimme lähtöportille juuri ennen portin aukeamista, emmekä ehtineet vaihtaa vauvan vaippaakaan.

Koneen noustua mies päätti kokeilla vaipanvaihtoa koneen hoitopöydällä. Vauva ei tykännyt yhtään! Taso oli ihan vino, mutta menipähän siihen aikaa... Juuri päikkärit nukkuneena, vauva oli täysin hereillä ja seurustelun kipeä. Siinäpä sitä sitten koetettii keksiä tekemistä:D Pieni hengähdystauko riikassa eli koneen vaihto ja turun kautta kohti oulua. Vauva simahti turusta noustessamme, joten loppumatka meni rennosti nukkuen.

Kylmä ilma olisi houkuttanut kääntymään takaisin, mutta on se mukavaa olla taas kotona.

Vinkit!
- Ennen reissua: otimme neuvolan ohjeiden mukaan tarpeelliset rokotukset hieman etukäteen (isorokko?), lisäksi varauduimme nuhiin yms täyttämällä vauvan lääkevarastot (panadol, suolatipat, rasvat)
- Mukaan paljon pitkäjänteisyyttä ja PUHDISTUSLIINOJA, sillä ravintoloissa EI ole syöttötuoleja ja sylissä syöminen on välillä sotkuista puuhaa
- matkarattaat ja rintareppu mukaan!
          * tosin kannattaa varautua nostelemaan niitä, sillä kaikkialla ei ole hissejä ja kaikkialle ei saa rattaita mukaan => minimimäärä tavaraa mukaan
          * Suurinosa ns metron turistipysäkeistä oli varustettu hissillä, tosin oikean hissin löytyminen oli välillä hankalaa

- nähtävyyksillä voi olla VIP jono raskaana oleville ja lapsiperheille esim la pederaan pääsi jonojen ohi
- kaikki arvotavara pidettävä visusti tallessa rahavyössä\laukku edessä\ laukku ravintolassakin jalan ympärillä, sillä taskuvarkaita riittää!
- hop on hop off bussit ovat HYVÄ valinta erityisesti kahden päivän lippuna
- vauvanruokaa ja vaippoja olisi löytynyt paikanpäältäkin järkevään hintaan, mutta valikoima oli suppea ja vaippojen kohdalla olisi pitänyt osata edes hieman espanjaa (lisäksi lyhyttä lomaa ei halua kuluttaa kaupossa vauvanruokaa tai vaippoja hakien! Jos laukussa on mennessä reissun eväät, niin tietääpähän ainakin, että tuliaisillekin on tilaa ruokien huvetessa)

- Kekkosen vinkki aikoinaan tulevalle pääministerille oli, että ”Käy vessassa aina, kun voit.” Pitää paikkansa ;)

Reissuun lähteminen hirvitti vauvan kanssa, mutta kaikesta SELVIÄÄ, kun asenne on oikea. Lisäksi ulkomailla osataan suhtautua rennommin lapsiin ja lapsiperheisiin...


Kannattaa myös lukea " Madventuresin Rika ja Tunna: Tämän vuoksi lapsia kannattaa viedä ulkomaille". Riku: "Olen ollut onnellisessa asemassa, kun mutsi ja faija ovat jaksaneet viedä ulkomaille, vaikka se onkin rankkaa koko perheelle. Mutta se on sellaista aineetonta sukan varteen jäävää pääomaa, jota ei saa mistään muualta, millään rahalla." aina ei tietenkään tarvitse lähteä ulkomaille asti. Olen itsekin saanut pienenä reissata ympäri Suomen karavaanareiden tyyliin, joten tärkeintä on vain lähteä liikkeelle... Olen siis täysin samaa mieltä!

Leivontaa - Ruutubebet

Talo & Koti (1/2013) lehdessä oli uutuutena Kinuskikissan leivontanurkkaus ja aiheena ruutubebet. Ekoihanien kotikutsut olivat hyvä tekosyy tarttua leivontakulhoon...

RUUTUBEBET

Pohja:

200g voita

1,5 dl sokeria

1 muna

4,5 dl vehnäjauhoja

Täyte:

3,5 dl  sokeria

4 tl perunajauhoja

1,5 dl kuohukermaa

2 keltuaista

175 g voita

2 tl vaniljasokeria

Kuorrute:

5,5 dl tomusokeria (Oma vinkki: käytä osittain mansikkatomusokeria n.2dl, niin kuorrute ei kaipaa väriaineita)

4 rkl vettä

(punaista elintarvikeväriä)

pehmeitä kultahelmiä tms...

Työvaiheet 1 ala Kinuskikissa

Työvaiheet 2 ala Kinuskikissa

Pohjan tekeminen onnistui hyvin, mutta täytteen kanssa oli hieman haasteita. Ensinnäkin täyte oli todella outoa kattilassa (en kyllä kutsuisi sitä kiisseliksi). En tiedä mikä meni vikaan vai oliko kiisselin tarkoituskin muistuttaa kokkareista tahnaa... Lisäksi luin ohjeen hieman huolimattomasti ja lisäsin margariinin (kaapista ei löytynyt voita) vielä kuumana olevaan "kiisseliin". Onneksi rasva ei kuitenkaan erottunut, kun vatkasin sähkövatkaimella täytettä aika ajoin.Täytteen sai myös levitettyä hyvin pohjan päälle ja makukin oli hyvä, joten uskalsin jatkaa eteenpäin.

Pienen termiitin juostessa jaloissa, myös kuorrute koki kovia. En yhtään tiedä laitoinko liikaa tomusokeria, mutta laitoin sitten vettä niin, että kuorrutetahnasta tuli hyvä. Lisäsin kuorrutteen ja annoin sen jämähtää vähän aikaa. Halusin koristella leivokset palloilla ja sydämillä, joten aloitin leikkaamisen ja asettelin koristeet, ennen kuorrutteen lopullista jähmettymistä. Tämä oli virhe, mutta virhe paljastui vasta seuraavana päivänä, kun kuorrute oli hieman ohentunut ja valunut leivosten päältä - tai sitten kuorrute oli yksinkertaisesti liian ohutta.

Mitä tähänkin nyt voisi sanoa. Leivonta kotikokin tyyliin ei aina onnistu, kuin Strömsössä..... Onneksi pienet haasteet eivät lopputulosta paljoa haitanneet :)

Leivontaa - mansikkamacaronet

Lupauduin tekemään jotain makeaa tyttöjen iltaan ja selattuani Keksit (Book.fi) kirjaa löysin suklaamacaronejen ohjeen. Kaapista löytyi mansikkatomusokeria, joten päätin tehdä keksit niistä.

Laiskotuttaa, joten en jaksa kirjoittaa ohjetta puhtaaksi, mutta tässä ovat kuvat ohjeesta. Lisäsin omat kommenttini, jotta pystyisin toistamaan reseptin:-)

  

Mittasin talousvaakalla ainekset kekseihin (sinne päin tyylillä) ja lisäsin taikinaan mantelijauheen ja tomusokerin sihvilänläpi. Vaikka mantelijauhe oli hyvin jauhettua, silti joukosta löytyi muutamia liian isoja paloja. Pursotuksessa käytin ihan perinteistä minigrip pussia ja siihen sopivankokoinen reikää.

Pursotettujen pikkuleipien olisi todellakin kannattanut antaa levätä pellillä reilun vartin ennen paistamista, sillä ensimmäinen pelti leväsi vain kymmenisen minuuttia ja pikkuleivät hieman repeilivät uunissa. Toinen pellillinen onnistui paljon paremmin.

Jäähtyneet pikkuleivät rasioihin ja täytteen lisäys vasta juhlapäivänä. Täytteeksi sooloilin pandan tummaasuklaata kermalla jatkettuna.

Lopputulos oli oikein makoisa!

Ompelua - pipo

Sunnuntain iloksi ajattelin kokeilla pipon tekemistä. Olen etsiskellyt jo jonkin aikaa mustaa peruspipoa pulkkamäkeen ja kangaskasasta sattui löytymään ihanaa mustaa velouria.

Sain ystävältäni "kaavan"/ääriviivat valmiista Me&I velourpiposta (leikattu kangas on, kuin iso kaksinkertainen M-kirjain). Epäilin mitä piposta tulee, joten päätin tehdä vuoren halvemmasta trikoosta velourin sijaan. Aloitin kokeilun trikoo vuoresta ja koska vuori oli ihan ok jatkoin velouriin. Jätin pienen reiän trikoo ja velourpipon liitossaumaan, josta käänsin pipon oikeinpäin. Lopputuloksesta tuli ihan siisti, tosin muotoleikkauksen kulmat jäivät aavistuksen verran liian teräviksi.

Koristelin pipon vielä Oulun joulutorilta löytyneellä heijastinkukalla.

Kankaat: Eurokangas, Nimipyyhe

Vanhasta uutta - neulatyyny käsivarteen

Talo & Koti (1/2013) lehdessä oli aivan syötävän ihana neulatyyny, joka oli tehty silikoniseen muffinivuokaan. Huomasin jälleen viime viikolla, että jos neulatyyny ei kulje koko ajan mukana, niin neulat jäävät mihin sattuu... Reilun vuoden ikäisen kanssa tämä ei ole hyvä juttu ja ompelukurssillakin olisi hyvä pitää tavaroistaan huolta. Päätin kokeilla, että saisinko käyttökelpoisen neulatyynyn kaapissa olevista tarvikkeista.

Tähän tarvitaan:
- Kangasta neulatyynyyn noin 12cmx12cm, ja reilu käsivarren ympärysmitta x 5cm kangassuikale
- Silikoninen muffinivuoka
- Uhrattavaksi sopivasta pehmoeläimestä täytettä tai jos kaapista löytyy pumpulia, sekin käy
- kuminauhaa käsivarrenympärysmitta
- kuumaliimapistooli
- pala pahvia esim vaippapaketin kyljestä

 

 1. Ompele käsivarteen tuleva kangas putkeksi ja pujota kuminauha putken sisälle. Leikkaa silikonivuokaan kuminauhan mentävät reiät ja ujuta päällystetty kuminauha reikiin. Ompele kuminauhan päät toisiinsa, käsin tai koneella.

2. Leikkaa kankaasta reilu 12cm ympyrä ja siisti reunat saumurilla. Liimaa silikonimuottiin sopiva pahvinpalanen muotin pohjalle ja ala liimaamaan kangasta pikkuhiljaa rypyttäen silikonimuottiin. Reilut puolet liimattuasi lisää täyte ja jatka liimaamista. Ennen viimeistä liimattavaa kohtaa tarkista onko täytettä sopivasti ja lisää tarvittaessa.

 3. Valmis neulatyyny, joka minun tapauksessani muistuttaa erehdyttävästi itsetehtyjä muffineja. Ei ole taikina paljoa noussut :D Kangasta saisi siis olla reilumpi palanen!

Kangas: Nimipyyhe
Muut tarpeet: kaapin pohjalta tehtyjä löytöjä ja yksi uhratty pehmolelu

Ompelua - perusteeppareita, housuja ja huppari

Kuten mainitsin aiemmin tätä ompelemista on nyt harjoiteltu muutama kuukausi. En käsitä, miksei yläasteella voitu käyttää saumuria enemmän ja miksi ihmeessä ne kaavat piti piirtää siihen kankaalle ja saumanvara sen inhottavan pikku mitan eli mitta-liisan avulla???? Sillä tavalla onnistuttiin kyllä tappamaan ompeluinto kaikilta muilta, paitsi asiaan oikeasti hurahtaneilta...

Syksyllä ehdin tekemään kaksi paitaa, kahdet housut ja hupparin. Paidat on tehty Ottobren (4/2012) raglanhihaisen paidan kaavalla. Halusin vain taas sooloilla ja sen vuoksi apinapaidan helmassa on resori. Lisäksi kauluksen resori on mitoitettu kaula-aukon mukaan eli resoria noin 3/4 osaa aukosta ja se on ommeltu kiinni kaksoisneulalla.

Kirahvikangasta oli niin hassu pala, että säästeliäästi päätin tehdä T-paidan ja pitkiksi hihoiksi alle vaalean ruskeasta kankaasta pitkät hihat. Alunperin tarkoitus oli tehdä koko hiha tuosta ruskeasta kankaasta, mutta tilasin kankaat netistä ja kuvan mukaan ruskea trikoo oli tummempaa. Nimikin oli tumman ruskea, mutta kuten huomaatte väri on enemmän vaalearuskea... Nettikauppojen huonot puolet tulivat siis heti esille! Lisäksi apinakankaan nurjalla puolella oli kynsilakkatahroja, joten kieltämättä mietityttää haluanko tilata sieltä kangasta toistamiseen. Tosi harmillista, sillä Nimipyyhkeen kangasvalikoimat ovat loistavat. Ai niin ja kauluksenkin kanssa oli ongelmia, joten kirahvipaidassa päällimmäinen kauluskerros on resoria ja alla on kirahvitrikoota... Kaula-aukko oli nimittäin iiiihan liian iso, joten oli vain koetettava soveltaa aukko pienemmäksi :) Ei siis ihan ongelmaton paita!

 

Housut puolestaan on tehty Ottobre (4/2011) velourhousujen kaavalla. Tosi kiva malli ja HELPPO OMMELTAVA, tosin edestä housut lököttävät hassusti, ellei muista nostaa niitä tarpeeksi ylös. Lisäksi halusin helpottaa ompelua ja jätin vyötäröresorin sisälle suunnitellun kiristysnarun pois . Täysin turha, jos resori tehdään käyttäjän mittojen mukaan, eikä jätetä liian suureksi (vyötärön ympärys - 6-8cm). Näitä ehtisi tehtailemaan vaikka kuinka monet! Kankaat housuihin (beiget ja siniset) on Eurokankaan palalaareista. Kivoja, mutta yllävän kalliita. Jotenkin olin kuvitellut kankaiden olevan halvempia, mutta näillä hinnoilla on edullisempaa hakea massavaatteet H&M:ltä, Lindex:ltä... Täytyy siis keksiä aina jokin kikka itsetehtyihin vaatteisiin. VAROITUS: Eurokankaan resori on tuplahintaista, 20e/m! On se toki tukevaa, mutta kyllä lastenvaatteisiin kelpaa löysempikin resori.

Sinistä velouria oli reilu metri ja kankaassa oli alussa ja lopussa mustaa raitaa. Löysin Ottobren (???) lehdestä kivan hupparin nallenkorvilla ja päätin kokeilla sitä. Mallailin kauan hupparitakin kaavoja kankaalle ja sain ne lopulta omasta mielestäni oikein kivasti aseteltua. Hupparia kasatessani huomasin, kuitenkin, että hihojen kuviointi oli kamala.... Jouduin siis leikkaamaan kankaasta hihat uudelleen. Lisäksi asettelin kaavat kankaalle "väärin päin", joten nukan suunta on nyt sitten väärä niin housuissa, kuin hupparissa. Asettele aina kaavat velourille VASTAKARVAAN, sillä tavalla väri on syvempi ja polvipussit eivät tule niin helposti esille. 

Lopputulos nepparilistoineen on kuitenkin kiva. Hupun vuori on tehty pari päivää aiemmin revenneestä Gina Tricon perustopista. Jälleen kerran joko ekologista tai pihistelyä. Ekologinen kuulostaa hienolle, mutta taisin taas vain pihistellä.   

P.s. taustalla näkyy Aappa pussilakanasta tehdyt verhot. Kätevää ja paljon halvempaa, kuin pakkakangas!

   Kankaat: Nimipyyhe, Eurokangas, oma vanha toppi

Ompelua - paita pisarahalkiolla ja "Saimi"housut

Vanhasta uutta teeman lisäksi harjoittelen ihan "oikeaa" ompelemista. Olen täysin vasta-alkaja, sillä edellisen kerran olin ommellut yläasteella.... ja siitä on kauan aikaa! Lisäksi tekstiilityön tunneilta on jäänyt sellainen ompelukonekammo, että olen yllättänyt itsenikin tohtimalla ompelukoneen ääreen. Kammoa kuvaa se, että minulla on verhojen kääntämistä varten hommattuna ikeasta liimanauhaa. Sitä käyttämällä ei tarvitse ompelukonetta lainkaan ;)

Muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen uskaltauduin tekemään lahjaksi menevän setin. Hieman normaalia T-paitaa pidempi hihaisen omppupaidan pisarahalkiolla. Malli on Ottobren creation 301 kapeampi malli. Halkio on vapaalla kädellä leikattu. Housut ovat ns. Saimi-housut, tosin kuminauhavyötärön sijaan suosin mieluummin leveää resoria. Kaava niin ikään Ottobre-lehdestä (1/09). Applikaatio samasta kankaasta, kuin T-paita.

Paidan halkio oli yllättävän helppo toteuttaa, vain reunan viimeistelyssä käytetty tekniikka aiheutti hikikarpaloita ja jouduin lopulta hieman korjailemaan jälkeä käsinompelulla. Kaksoisneula-tekniikka tuntuu paljon helpommalle ja taidan käyttää sitä jatkossa. Vähentää ainakin käsin ompelua! Applikaatiokin oli yllättävän helppo toteuttaa. Kaksipuoleinen liimakangas tilkkuun, tilkun leikkaus, tilkun asettelu kankaalle, ompelu suoralla tikillä (jotain tukikangasta alla) ja viimeistely TIHEÄLLÄ n. 2mm leveällä siksakilla. 

Toivottavasti kelpaavat 2-vuotiaalle!

Kankaat: Nimipyyhe, Nappi: omista varastoista

Vanhasta uutta - pikee ja shortsit

Ompelun vasta aloittaneena, en haluaisi tuhlata hyviä kankaita tuskanhikisiin epäonnistuneisiin yrityksiin. Tästä syystä olen kaivellut kaappien peruja ja koettanut löytää hyvälaatuisesta materiaalista tehtyjä vanhoja vaatteita tai muuten vain käyttämättä jääneitä vikaostoksia. Tätä voi kutsua, joko pihistelyksi tai hienosti ekologiseksi ompeluksi. Omasta mielestäni tämä on testailua pihistellen!

Saumurin vasta hankkineena koetin miettiä ompeluksia, joihin riittäisi vain saumurin käyttö. Löysin kaappini perukoilta ESPRIT / EDC:n pikee paidan ja mieheni kaapista käyttämättä jääneet shortsit. Lopputulos ei ole mikään mielikuvitusta vaativa eli näistä löydöistä syntyi noin 86 kokoa olevat 3/4 lahkeiset shortsit ja pikee :)

Pikee paidan hihat kaavoitin niin, että hihoja ei tarvitse itse huolitella mitenkään. Miehusta ja selkä keskitettiin kauluksen mukaan. Helma jäi hieman lyhyeksi, kun leikatessa kangasta en vielä tiennyt kuinka huolittelisin helman. Huolitteluksi tulikin sitten ns pikaommel eli saumurilla vain resorin tyyppinen lopetus. Kaulus oli suhteettoman iso paidan kokoon verrattuna, joten otin melkein kaksi senttiä kaulusta kapeammaksi. Mielestänä selkä on aika kiva ja etumuskin ihan toimiva.

housut olivat hyvin suoraviivaiset. Lahkeet sivutaskujen kohdalta ja lahkeen huolitteluksi valmis lahkeensuu. lahkeen sisälle ujutin kuminauhan, joka kiristää lahkeen sopivaksi polven alle. Vyötärö meinasi olla murheenkryyni, kun koetin ensin laittaa kuminauhan suoraan kankaaseen kiinni... ei onnistunut. vyötärö siis madaltui entisestään, mutta onneksi tilkuista sain vielä tehtyä kunnon vyötärökaitaleen, jonka sisälle sain ujutettua kuminauhan.

Nämä pääsevät testiin - toivottavasti ensi kesänä :)