JOULUMARKKINAT HAMPURISSA
TAAPERON KANSSA - MATKAKERTOMUS
DAY1 - lauantai
Hullujen Päivien esitettä lukiessa nousi matkakuume ja
kohteeksi valikoitui Hampuri, erityisesti joulumarkkinoiden takia, mutta myös
lentoaikataulujen. Pidennetyllä viikonloppureissulla ei halua olla perillä
vasta myöhään illalla ja lähteä kotiinpäin ennen kukonlaulua! Matkaan
lähteminen 1v 3kk ikäisen lapsen kanssa hieman hermostutti, mutta päätimme
uskaltautua liikkeelle.
Lähtöaamuna hieman kadutti. Lapsi aisti seuraavan aamun
aikaisen lähdön (tai tulossa hampaita) ja antoi äipän nukkua puolentunnin
pätkissä ja iskän myöhäinen kotiutuminen pikkujouluista ei kohottanut mielialaa
ollenkaan. klo 4 jälkeen saimme vihdoin lopettaa nukuttamisen ja aloimme
kiireellä viimeistelemään pakkausta. Mitä se semmoinen matkustaminen on, ettei
muka tulisi kiirettä;) papan kyydissä porhalsimme kauheaa kyytiä lentokentälle,
jossa olimme tasan 0525 eli juuri check innin lopussa!!!
Helsingissä koetimme syöttää taaperolle aamupuuroa, mutta
eihän se kelvannut, kun ikkunoista näkyi lentokoneita, lunta ja
lumitraktoreita, jotka voittivat pikapuuron mennen tullen. Eilinen lumimyräkkä
näkyi edelleen kentällä ja luntakin oli enemmän, kuin Oulussa. Koneen lähdettyä
Hampuria kohti, taapero nukahti samantien ja vanhemmatkin saivat torkkua
rauhassa tarjoiluihin asti.
Perille päästyämme otimme taksin suoraan hotellille Continental
Novum. Olimme hotellilla monta tuntia ennen huoneen saamista,
joten jätimme laukut säilytykseen ja lähdimme etsimään lounaspaikkaa. Päätimme
pysähtyä peruskahvilaan ja taaperon taas jätettyä syömättä lämpimän ruuan, hän
pääsi juoksemaan puolityhjässä kahvilassa. Voi sitä riemua ja harmistusta, kun
joutuikin takaisin kärryihin! Onneksi äänenvaimennin on keksitty (Äippä
kuulemma käyttää sitä liikaa, mutta jos iskällä on parempia ideoita kitinän
lopettamiseen ehdotukset huomioidaan:) )
|
Hamburg Christmas Market 2012 |
Vasta päästyämme Spitalerstrasselle tunsimme olevamme
ulkomailla. Ihanat jouluvalot ja kaikkeen oli panostettu. Joka puolella tuoksui
gluhwein, paistetut mantelit ja makkara. Ei mennyt aikaakaan, kun otimme
reissun ensimmäiset gluhweinit ja mietimme mistä kojusta hakisimme suolaista naposteltavaa.
Taapero nukahti Karstadin kohdalla päikkäreille, joten päätimme vähän
shoppailla. Mukaan lähti yllätys yllätys St Paulin futisjoukkueen pääkallo
T-paita taaperokoossa :D
Vihdoin kello oli kaksi ja pääsimme purkamaan matkalaukut.
Hotellin ulkokuori lupaili pahaa, mutta yllätys oli positiivinen. Aivan
mahtavan iso huone! Meidän Budapestin
huoneita olisi mahtunut tänne kaksi tai jopa kolme! näköalaa ei taaskaan ole,
mutta kuka hotellihuoneeseen haluaisikaan vain jäädä?!
Välipalan jälkeen suuntasimme takaisin kaupunkiin. Odotimme
jouluparaatia, mikä oli kyllä odotuksen arvoinen ihan jo pelkästään taaperon reaktioiden
takia. Ihana pikkuinen oli todella ihmeissään ”poroista” ja tontuista. Paraatin
jälkeen suuntasimme Rathaus aukiolle odottamaan joulupukin rekiajelua. Matkalla
poikkesimme toinen toistaan ihanammille markkina-alueille. Maistelimme myös
makkaraa ja kuolasimme kaikkia muita herkkuja. Kellon ollessa kuusi, joulupukki
aloitti shownsa. Harmi, ettei tullut luettua kaikkia lukion saksan kirjoja
(ensimmäisen sain luettua puoleen väliin), sillä tarina meni hieman ohi.
Ilmeisesti tarina kertoi joulupukin Petteri-porosta. Taapero oli kuitenkin innoissaan
pukista ja seurasi reen lentoa ihmeissään. Kotimatkalla iltapuurolle
poikkesimme hakemaan joulutorilta ihania schmalzkucheneita =
”minimunkkeja”
ja pihvileivän
ranskiksilla. Ihanaa ulkoruokailua ja taustalla soi joululaulut!
DAY2 - sunnuntai
Todella hyvin nukutun yön jälkeen pitäisi olla virtaa kuin
pienessä pitäjässä, mutta mies olisi voinut jatkaa edellee unia. Herätys oli
6.30, mutta olimme kaikki nukkumassa jo ennen kymmentä. Aamiaiselle ehdittyämme
taaperolla oli jo kiljuva nälkä. Ihan OK aamiainen sämpylöillä ja munakkaalla
ja pääasia, että kahvi riitti:) taapero herkutteli muroilla ja vaalealla
paahtoleivällä. Tomaatit ja rypäleet eivät kelvanneet, eikä tietenkään pojalle
kotoa tuotu pikapuuro! Eikä ihme, puurossa oli suolaa ja sen koostumus ei ollut
miellyttävä. Olisi siis pitänyt ottaa Nallen puuropusseja, eikä Elovenan
kuitupuuroa. Aamiaisen jälkeen annoimme taaperon vielä touhuta huoneessamme
ennen istuttamista kärryihin. Jossain vaiheessa ihmettelimme miten poika oli
niin hiljaa ja löysimme pikku herran eteisestä iskän kengät jalassa… Ilmeisesti
oli aika lähteä!
Päästyämme liikkeelle, jäimme arpomaan eläintarhan ja
Bremenin välillä. Sateesta huolimatta päätimme pysytellä Hampurissa ja
suuntasimme eläintarhalle, sillä tunnin matka junassa istuen ei houkuttanut
vilkkaan 1-vuotiaan kanssa. Eläintarhassa oli myös tropical akvaario, johon pystyisi
tarvittaessa pakenemaan sadetta. Aloitimme kierroksen ulkona ja näimme norsuja,
kameleita, traktoreita ja sorsia. Sorsia nähdessään taapero vaakkui ja sanoi
ANKKA! Siitä lähtien kaikki linnut ovat sanoneet ”ANK ANK”
J Tiikeri murisi meille
jäädessämme sen aitauksen eteen ja uros peura hönkäili uhkaavasti taaperon hihkuessa
aitauksen vieressä. Poika ei olisi millään halunnut jatkaa matkaa:D Kiiruhdimme
kahvilaan syömään lounasta, sillä kello oli reippaasti yli lounasajan ja
päikkäreiden... Otimme samalla itsellekin makkarat ranskiksilla ja
perunasalaatilla. Ruuat tulivat yhtä aikaa piltin kanssa, joten lopputulos oli
se, että taapero söi omaa ruokaa vasta, kun ranskikset olivat loppu... muistan
kyllä nähneeni ohjelmia missä yksivuotias söi ranskiksia ja kauhistelleeni sitä
- nyt ymmärrän miksi lapsille annetaan mitä vanhemmatkin syövät!
|
Hagenbeck Tierpark |
Matka jatkui jääkarhuja katsomaan ja sieltä jellona
aitaukseen. Olimme jellonien ja vauhkojen seeprojen välillä ja olimme varmoja
niiden pian hyppäävän vallihaudan yli, sillä kaikki kuolasivat ja väijyivät
seeproja. Huh! Pian jellonien jälkeen taapero nukahti, vaikka koetimme ehtiä
akvaarioon ennen päikkäreitä. Ovella kuulimme, ettei rattaita saanut sisälle,
joten päätimme tehdä vuorotellen pikakierroksen sisällä ja toinen jäi ulos
nukkuvan pojan kanssa.
Alkuosa oli hieno trooppinen keidas apinoineen ja
krokotiileineen, mutta itse akvaario oli hienoinen pettymys. Hienot puitteet,
mutta lajikirjo oli aika vaatimaton. Ehkä hyvä niin. Lisäksi portaita oli niin
paljon, että ilman rintareppua olisimme olleet hukassa mikäli taapero olisi
ollut hereillä ja matkassa (emme ottaneet reppua mukaan tälle reissulle). Kaiken
kaikkiaan puisto oli todella hieno, mutta eläinten olot säälitti... taisi olla
meidän perheen viimeinen eläintarha visiitti.
Eläintarhalta jatkoimme metrolla Reberbahnille. Jouduimme
vaihtamaan metroa puolimatkassa ja tietenkään hissejä ei ollut. Ei kun taapero syliin
ja rattaat kainaloon. En haluaisi olla liikuntarajoitteinen ja asua tässä
kaupungissa… Reberbahn ja yksivuotias - onko tämä soveliasta? Kävelyreittimme
matkan varralta ei kuitenkaan paljastunut mitään liian hävytöntä, lisäksi olisi
ollut häpeä jättää the Beatlesien maisemat väliin. Syötimme taaperon välipalan
Schweinske ravintolassa ja huomattuamme, että listalla lähes kaikki ruuat
olivat alle kympin otimme itsellemmekin ruuat. Hyvät pöperöt. Ruokaa paljon
enemmän, kuin eläintarhassa ja hinta sama. Taaperokin sai jälleen maistella
vanhempien lautasilta uusia makuja. Jälkiruokaa lähdimme etsimään St Paulin tai
oikeammin Reeberbahnin joulumarkkinoilta, joilla oli paljon pikkutuhmaa tarjolla,
mutta niiden lisäksi myös perinteisiä kojuja.
Markkinoiden jälkeen suuntasimme Winter DOM huvipuistoon,
joka sattui olemaan auki juuri meidän vierailumme aikana. Todella iso puisto,
paljon laitteita, syötävää, ja ihmisiä! taapero katseli rattaistaan suu auki
maailmanpyörää ja muita vilkkuvia ja välkkyviä laitteita. Napostelimme jälleen schmalzkuchen
pussillisen iiiihania taikinapalloja ja myöhemmin palan pizzaa, joka ikävä
kylla oli taaperon päivällinen. Sinne meni viimeinenkin periaate, kun poika
maisteli friteerattuja taikinapalloja tomusokerilla ja söi pizzaa…. Saa nähdä
kelpaako kotiruoka enää koskaan. Paikka oli niin valtava, että vihdoin
päästessämme ulos, meillä oli kiire hotellille. Hotellilla taapero purki
energiaa ennen nukkumaan menoa. Taas pitkä pvä takana!
DAY3 - maanantai ja yhä Hampurissa!
Aamupalalla taapero sai taas uusia kavereita nauraessaan naapuripöydän
vanhojen rouvien kanssa kilpaa, mutta hauskuudesta huolimatta hoputimme
aamutoimia. Aurinko paistoi lupaavasti, joten suuntasimme aamupalan jälkeen
metrolla Baumwallin pysäkille, joka on sataman vieressä. Hafencity huokui
historiaa, mutta meidän suuntanamme oli Miniatur Wunderland. taapero oli ihan
innoissaan kaikista piipaa autoista, junista ja napeista, joita sai painella. Vanhemmatkin
olivat ihmeissään kaikista pienistä yksityiskohdista ja äippä kuvasi
huomaamattaan alastomia ihmisiä kylpylässä ja hukkuneen pelastusyritystä…
Mitähän muuta kaikkea olisikaan löytynyt, jos olisi kiinnittänyt enemmän
huomiota yksityiskohtiin? Suomi oli saanut oman näyttelyn Kiirunan läheltä ja
vierekkäin oli sulassa sovussa niin kota kuin sibeliusmonumentti :) Syötimme junan
vaunuja muistuttavassa kahvilassa taaperolle purkin ja joimme itse vain
pikaisesti kahvit . Lounaan jälkeen kippasimme pojan rattaisiin ja uni tulikin
samantien. Kierros maailman suurimmassa pienoisrautatie nähtävyydellä olikin
yllättävän pitkä ja hieman harmitti, että lupaavalle kuulostanut Gaastre
Flagship store outlet sai jäädä väliin.
Lähdimme kävelemään St Michalis kirkkoa kohti ja pysähdyimme
matkalla Grossneumarketin joulumarkkinoille syömään bratwurstit sämpylällä ja juomaan
painikkeena tietenkin gluhweinit. On nämä herkkuja! St Michaliskirkolla
selvisi, ettei kirkontorniin voinut mennä lastenrattailla. Kilometrin kävelyn
jälkeen päätimme, että edes toinen käy tornissa ihailemassa nähtävyyksiä. Mies
jäi pojan kanssa alas ja kameranainen lähti ylös. Ylhäältä olisi varmasti
kirkkaalla ilmalla hienot näkymät, mutta ilma oli ehtinyt taas muuttua ja sää oli
todella pilvinen ja näkyvyys heikohko. Hyvin nopean kierroksen jälkeen alas ja
lähtiessämme uudestaan eteenpäin pikkumieskin heräsi. Kiersimme vanhaa hampuria
pikkukatuja pitkin ja päädyimme lopulta Neue wall ostosalueelle. Käthe
Wohlfahrtilta löytyi ihania puisia joulukoristeita lahjaksi ja itselle (olemme
ostaneet perinteisen puisen joulukoristeen aina saksalaisilla joulumarkkinoilla
käydessämme) ja naapurissa olleesta lastentarvikeliikkeestä yllätys yllätys taaperolle
pikku auto joululahjapakettiin. Muuta joululahjaa emme ajatelleet ostaakkaan,
joten toivottavasti tykkää. Kolmen maissa suuntasimme Colonnaden kadulla
olevaan perisaksalaiseen Franziskaner ravintolaan aikaiselle päivälliselle. Mies
otti villisikaa ja minä käsespätzelejä. Lisäksi pretzelit.
Ihanat ruuat! taapero maisteli kaikkea perunaa nautti
välipalasmoothien. Kohtuu iso välipala/päivällinen!
Pikkuinen käpsyttelijä suuntasi seuraavaksi Jungfrenstiegin
joulumarkkinoille. Jälleen ihanasti koristeltu alue. Tilasimme crepes lätyn
sokerilla ja gluhweinin puoliksi. taapero sai lätystä sokerittomia reunoja ja
hyvin maistui. Päätimme olla palauttamatta pantillista gluhwein mukia, sillä vihdoinkin
mukissa luki Hampuri. Mukit ovat oiva tuliainen itselle, tosin tämä muki hajosi
ennen hotellille pääsyämme pussin tippuessa asfalttiin… Herkuttelun jälkeen
suuntasimme neue Wallin ”paremmalle” ostoskadulle, joka ei ollut meidän paikka.
Rathausin markkinat kiinnostivat paljon enemmän ja satuimmekin Rathausille
juuri joulupukkiaikaan ja kellon kilityksen kuullessaan taapero meinasi hypätä
rattaista, kirjaimellisesti. Joulupukin tullessa esiin taapero vilkutti
innoissaan ja oli hyvin pettynyt esiintymisen loppuessa. Joulupukki vain lensi
rekineen pois näköpiiristä
L
onneksi kulman takaa löytyi karuselli, joka auttoi unohtamaan joulupukin. Karusellilla
tajusimme, että kello oli jo todella paljon. Pikaisesti hotellia kohti schmalzkuchen
kojun kautta. Lisäksi löysimme Europe passagen sisäänkäynnin ja tarkistimme löytyisikö
liikkeistä etsimämme Hollister. Löytyihän se ja kuten arvata saattaa, olimme
pian hississä. Niin se kiire nukkumaan unohtui… Pikashoppailun jälkeen pääsimme
vihdoin eteenpäin, mutta hotellille päästessämme taapero olikin jo ihan
yliväsynyt. Saa nähdä miten levoton yöstä tulee.
DAY4 - tiistai ja viimeinen päivä
iiiiiihana yö. taapero ei herännyt kertaakaan, tosin
vanhemmat heräilivät vanhasta tottumuksesta. Unta tuli kuitenkin reilut 9
tuntia! Ehdimme pakata isoimman osan tavaroista jo edellisiltana, joten meillä
ei ollut kiire minnekään. Aamiaisella taapero ei jälleen syönyt puuroa, vaan
leipää, jugurttia ja muuta pientä. Munakasta, briejuustoa, nutellaa,
kirsikkahilloa ja sitten tietenkin perinteiset leivät ja hedelmät päätyivät
vanhempien lautaselle eli oikeastaan aika loistava aamiainen. Pian syönnin
jälkeen pakkasimme laukut, veimme ne laukkujen säilytykseen ja suuntasimme
keskustaan. Continental novum oli kyllä hotellina ehdottomasti hyvä vastine
rahoille, bonuksena vielä sijainti eli olimme viidessä minuutissa parhaiden
katujen alussa.
Kaikki kojut eivät olleet vielä auenneet, joten poikkesimme
muutamassa liikkeessä (tai siis iskä ja taapero jäivät ulos katsomaan puluja :D).
Sitten lämmikkeeksi gluhweinit ja taaperolle riisikakkua. Nyt ymmärrämme miksei
lapsilla näkynyt hanskoja, sillä niiden takaisin pukeminen on mahdotonta! Poikkesimme
pienellä markkinakadulla, josta löytyi karuselli. Mies ja taapero hyppäsivät
paloauton kyytiin ja voi sitä pienen ihmisen riemua - karuselli ei edes
pyörinyt vielä! Ajelun jälkeen taapero olisi ehdottomasti halunnut toisenkin
ajelun. Syötimme taaperolle pikalounaan Europe passage ostarin mccafessa. Saimme
jälleen uuden ystävän paikan siivoojasta. taapero ei alku arastelun jälkeen
pelännyt häntä ollenkaan (kotona tummaihoisen ei tarvitse kuin katsoa ja
taapero purskahtaa itkuun...). mukaan saatiin keltainen ilmapallo, jolla oli
kiva hakata iskää tai äiskää päähän ja kikattaa. Muutaman kerran tulilinjalle
joutui viaton ohikulkijakin – kauhukakara ja vastuuttomat vanhemmat :D
Ruuan jälkeen uni tuli nopeasti ja pääsimme kiertelemään
rauhassa raatihuoneen markkinoita. Päätimme maistaa jotain uutta ja otimme
mukillisen omenapunchia, joka oli ihan omenamehun makuista. Lounaaksi vielä
tirolilainen possuleipä, joka oli pullollaan erinomaista vasta paistettua ja
leikattua kinkkua täynnä. Lisäksi söimme vielä leivän, joka oli paistettu
juusto+kinkku täytteen kera. Ihania ruokia! Makeita leivonnaisia ei pahemmin
tehnyt mieli eilisen schmalzkuchen yliannostuksen jälkeen, mutta yhden lätyn
olisin kyllä syönyt mielelläni, mutta crepeskojuille oli pitkät jonot:) taaperon
herättyä lähdimme vaeltamaan takaisin hotellia kohti. Pysähdyimme vielä
viimeisille gluhweineille Spitalerstressella. Viimeiset tuliaiset ostimme Kaufhofin
herkusta ja päivällisen söimme Europeische hotellin vieressä olevassa Schiffer
börse ravintolassa. Kadulla olisi ollut kaksi muutakin hyvännäköistä
vaihtoehtoa, mutta molemmissa oli muutamia portaita sisäänkäynnin edessä emmekä
jaksaneet enää kanniskella matkarattaita. Lounas ei ollut mikään
tajunnanräjäyttävä kokemus, mutta saimme vatsamme ähkyyn. Lisäksi tarjoilija
oli todella mukava nainen ja kävi jututtmassa meitä ja viihdyttämässä taaperoa aika
ajoin.
Syönnin jälkeen kiiruhdimme hakemaan laukut ja hyppäsimme
taksiin. Metro olisi ollut kätevä, mutta totesimme sen liian haastavaksi
vaihtoehdoksi matkalaukkujen kanssa. Kentällä olimme jo reilun puolen tunnin
kuluttua. Luovutettuamme laukut ja kärryt pois, suuntasimme portille
lainarattaiden kanssa. OIKEAT lastenrattaat eikä Helsingin tyyliin mitkään
paksusta putkesta hitsatut rattaat, jotka kestäisivät vaikka lentokenttä
sortuisi… Kentällä taapero sai kävellä
tai paremminkin juosta. Suunta tosin oli välillä jotain ihan muuta kuin
pitäisi. Muutama ohikulkijakin kannusti karkuun juoksevaa taaperoa ”Run run!” J
Lento Helsinkiin meni nopeasti ja Helsingissä koetimme
nukuttaa duracel pupun ilman kunnon rattaita eli sylissä tai penkille... iso
miinus Helsingin lentokenttäpalveluille! Uni tuli vasta yhdentoista aikaan,
mutta onneksi saimme kannettua pojan nukkuvana Oulun koneeseen. Lentohlökunta
oli todella avuliasta ja saimme pidettyä pojan nukkuvana melkein Ouluun asti. Taapero
havahtuessa hereille ensimmäinen reaktio oli alkaa vilkuttamaan lähtijöille hei
heit:)
Oulussa oltiin perillä puolenyön jälkeen ja perillä odotti pappa ja melkein -20 astetta. Matkarattaidemme
lukitus oli hajonnut ruumassa ja autosta oli bensa vähissä, mutta onneksi
reissu oli niin ihana, ettei mikään pikkuasia voinut sitä pilata. Pappa parka
oli vain joutunut värjöttelemään kylmässä autossa, kun oli pelännyt bensan
loppuvan:/ kotona oltiin kahden maissa ja suoraan nukkumaan. Aamulla miehen
pitäisi mennä töihin ja meidän muskariin, tosin muskari taitaa kyllä jäädä
väliin...
On ollut ihana nähdä miten taaperolla on kaksi tärkeää vanhempaa. Jos tulee pipi tai muuten vain halipula,
molemmat vanhemmat kelpaavat <3 tämä vaatii, että molemmat viettävät
laatuaikaa pikkuisen kanssa ja tämä reissu on kyllä ollut ennen kaikkea
LAATUAIKAA. Tehnyt hyvää siis koko porukalle:) bonuksena vielä kunnon yöunet,
aivan mahtava reissu!
VINKIT:
- metrot ovat hyvä tapa liikkumiseen, mutta niitä kannattaa
käyttää harkiten. Hissejä ei ole tai niitä on todella harvoilla pysäkeillä (kannettavaa
ei siis kannata olla yhtään ylimääräistä)
- ravintoloista löytyy hyvin syöttötuoleja ja ravintoloissa
osataan huomioida lapset, joten ravintoloissa KANNATTAA käydä taaperon kanssa
- joulumarkkinoilla
kannattaa ehdottomasti maistella makkaroita ja muuta, mitä on tarjolla!
- mukaan tuulenpitäviä vaatteita ja rattaisiin mieluiten
tuuli/sadesuoja, joka saa olla rattaissa koko ajan. Lisäksi viltti
exstralämmikkeeksi rattaissa istuvalle.
- jälleen kerran oli helpompaa ottaa kotoa vaipat ja osa ruuista
taaperolle kotoa mukaan, kuin lähteä etsimään niitä reissun aikana. Välipalaksi
Semperin smoothie ja kaupasta leipää. Lisäksi Piltin maitojuomat olivat oiva
lisä matkalaukussa!
- vaikka alkoholia on saatavilla täysin vapaasti joulumarkkinoilla, näimme reissumme aikana todella harvoja ihmisiä humalassa. Gluhweinin alkoholipitoisuus vaihtelee, yleensä ei sisällä paljoa alkoholia (kuumaa maustettua viiniä / hehkuviiniä), mutta terästeeksi olisi voinut vapaasti valita eri terästeitä. Reeberbahnin alueella vietetään iltaa, joten jos kaipaa iltarientoja kannattaa suunnata sinne illalla.