keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Askartelua / matkoja - heijastimia ja korvikset / pohjoisen reissu

Eikun autoon ja nokka kohti pohjoista! Edessä miniloma ja paljon sukulaisia tavattavana. Pikku pojan nukahdettua päikkäreille otin askartelulaatikon esille ja päätin tehdä kristallikorvikset sekä ystävälleni mittatilaustyönä heijastinkukan. Korvikset syntyivät yhtä näppärästi kuin aiemmat, mutta heijastinkukka oli haastava näperreltävä hytkyvässä autossa. Leikattuani suht onnistuneesti kukan irti kankaasta, päätin jättää sen odottamaan inspiraatiota myöhemmäksi... Seuraavaksi tuunasin tädilleni menevän perhosen, vahvistin mallia toisella kerroksella huopaa, leikkasin mallia paremmaksi ja ompelinrintaneulan. Tästä perhosesta jäi ottamatta kuva. Muutamat päikkärit myöhemmin sain viimeisteltyä alkumatkalla aloittamani kukan kahdella kerroksella huopaa ja tietenkin rintaneulalla. Helmiksi valitsin tällä kertaa pienet hopeiset helmet.



Poikkesimme myös Ottobren myymälässä Rovaniemellä ja onneksi en ehtinyt olemaan siellä kuin vartin! Aivan ihana myymälä, valtavasti vaihtoehtoja - aivan kuin karkkikauppa!! Ainoa miinus oli hinta, sillä löysin sieltä samoja kankaita mitä minulla oli jo hyllyssä ja kävi ilmi, että heillä samat kankaat olivat melkein tuplahintaisia. Löytökorista tein kuitenkin hyviä löytöjä ja kangaskaappini sai TAAS täydennystä. Ystävääni lainaten 'mysteerikasa' senkun kasvaa!

Ajoimme pitkiä pätkiä ja aina päikkäreiden aikaan koetin askarrella tai leikata kaavoja irti paperista. Kaavojen leikkaus olitodella hankalaa, kun paperi uhkasi revetä joka töyssyssä... Sain kuitenkin leikattua kahdet legginsien kaavat, sekä kolmet housujen kaavat: villervallan trumpettihousut, pellavahousut ja aina yhtä hyvät ja luotettavat Lindexin perus velourhousut. Ei hullumpaa, josko saisin tehtailtua mysteerikasasta jotain uutta ihanaa :)

Paluumatkalla poikkesimme vielä Kemin Lumilinnaan. Hieno paikka! Matkarattaat olivat hieman turhaan mukana, sillä paikka olikin yllättävän pieni. Tai isohan linna oli, mutta taapero jaksoi reippaasti kävellä linnan läpi ja ihmetellä kaikkia veistoksia ja ennen kaikkea muita pikkuisia.

Kemin lumilinna 2013 pingviinejä
Kemin lumilinna 2013 kaunotar ja hirviö

Kemin Lumilinna 2013 angry birds ja innokas pikkufani

Niin ja kalorien katsominen siirtyi taas viikolla eteenpäin, sillä mukanamme kyläpaikasta toiseen kulki ihanaa omenapiirakkaa! Jos täytteenä on lähes kilo omenaa, niin tämähän on jo terveellinen piirakka??!

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Matkailu - joulumarkkinat Hampurissa



JOULUMARKKINAT HAMPURISSA TAAPERON KANSSA - MATKAKERTOMUS



 DAY1 -  lauantai

Hullujen Päivien esitettä lukiessa nousi matkakuume ja kohteeksi valikoitui Hampuri, erityisesti joulumarkkinoiden takia, mutta myös lentoaikataulujen. Pidennetyllä viikonloppureissulla ei halua olla perillä vasta myöhään illalla ja lähteä kotiinpäin ennen kukonlaulua! Matkaan lähteminen 1v 3kk ikäisen lapsen kanssa hieman hermostutti, mutta päätimme uskaltautua liikkeelle.


Lähtöaamuna hieman kadutti. Lapsi aisti seuraavan aamun aikaisen lähdön (tai tulossa hampaita) ja antoi äipän nukkua puolentunnin pätkissä ja iskän myöhäinen kotiutuminen pikkujouluista ei kohottanut mielialaa ollenkaan. klo 4 jälkeen saimme vihdoin lopettaa nukuttamisen ja aloimme kiireellä viimeistelemään pakkausta. Mitä se semmoinen matkustaminen on, ettei muka tulisi kiirettä;) papan kyydissä porhalsimme kauheaa kyytiä lentokentälle, jossa olimme tasan 0525 eli juuri check innin lopussa!!!

Helsingissä koetimme syöttää taaperolle aamupuuroa, mutta eihän se kelvannut, kun ikkunoista näkyi lentokoneita, lunta ja lumitraktoreita, jotka voittivat pikapuuron mennen tullen. Eilinen lumimyräkkä näkyi edelleen kentällä ja luntakin oli enemmän, kuin Oulussa. Koneen lähdettyä Hampuria kohti, taapero nukahti samantien ja vanhemmatkin saivat torkkua rauhassa tarjoiluihin asti. 

Perille päästyämme otimme taksin suoraan hotellille Continental Novum. Olimme hotellilla monta tuntia ennen huoneen saamista, joten jätimme laukut säilytykseen ja lähdimme etsimään lounaspaikkaa. Päätimme pysähtyä peruskahvilaan ja taaperon taas jätettyä syömättä lämpimän ruuan, hän pääsi juoksemaan puolityhjässä kahvilassa. Voi sitä riemua ja harmistusta, kun joutuikin takaisin kärryihin! Onneksi äänenvaimennin on keksitty (Äippä kuulemma käyttää sitä liikaa, mutta jos iskällä on parempia ideoita kitinän lopettamiseen ehdotukset huomioidaan:) )

Hamburg Christmas Market 2012
Vasta päästyämme Spitalerstrasselle tunsimme olevamme ulkomailla. Ihanat jouluvalot ja kaikkeen oli panostettu. Joka puolella tuoksui gluhwein, paistetut mantelit ja makkara. Ei mennyt aikaakaan, kun otimme reissun ensimmäiset gluhweinit ja mietimme mistä kojusta hakisimme suolaista naposteltavaa. Taapero nukahti Karstadin kohdalla päikkäreille, joten päätimme vähän shoppailla. Mukaan lähti yllätys yllätys St Paulin futisjoukkueen pääkallo T-paita taaperokoossa :D

Vihdoin kello oli kaksi ja pääsimme purkamaan matkalaukut. Hotellin ulkokuori lupaili pahaa, mutta yllätys oli positiivinen. Aivan mahtavan iso huone!  Meidän Budapestin huoneita olisi mahtunut tänne kaksi tai jopa kolme! näköalaa ei taaskaan ole, mutta kuka hotellihuoneeseen haluaisikaan vain jäädä?!

Välipalan jälkeen suuntasimme takaisin kaupunkiin. Odotimme jouluparaatia, mikä oli kyllä odotuksen arvoinen ihan jo pelkästään taaperon reaktioiden takia. Ihana pikkuinen oli todella ihmeissään ”poroista” ja tontuista. Paraatin jälkeen suuntasimme Rathaus aukiolle odottamaan joulupukin rekiajelua. Matkalla poikkesimme toinen toistaan ihanammille markkina-alueille. Maistelimme myös makkaraa ja kuolasimme kaikkia muita herkkuja. Kellon ollessa kuusi, joulupukki aloitti shownsa. Harmi, ettei tullut luettua kaikkia lukion saksan kirjoja (ensimmäisen sain luettua puoleen väliin), sillä tarina meni hieman ohi. Ilmeisesti tarina kertoi joulupukin Petteri-porosta. Taapero oli kuitenkin innoissaan pukista ja seurasi reen lentoa ihmeissään. Kotimatkalla iltapuurolle poikkesimme hakemaan joulutorilta ihania schmalzkucheneita = ”minimunkkeja”  ja pihvileivän ranskiksilla. Ihanaa ulkoruokailua ja taustalla soi joululaulut!

DAY2  - sunnuntai


Todella hyvin nukutun yön jälkeen pitäisi olla virtaa kuin pienessä pitäjässä, mutta mies olisi voinut jatkaa edellee unia. Herätys oli 6.30, mutta olimme kaikki nukkumassa jo ennen kymmentä. Aamiaiselle ehdittyämme taaperolla oli jo kiljuva nälkä. Ihan OK aamiainen sämpylöillä ja munakkaalla ja pääasia, että kahvi riitti:) taapero herkutteli muroilla ja vaalealla paahtoleivällä. Tomaatit ja rypäleet eivät kelvanneet, eikä tietenkään pojalle kotoa tuotu pikapuuro! Eikä ihme, puurossa oli suolaa ja sen koostumus ei ollut miellyttävä. Olisi siis pitänyt ottaa Nallen puuropusseja, eikä Elovenan kuitupuuroa. Aamiaisen jälkeen annoimme taaperon vielä touhuta huoneessamme ennen istuttamista kärryihin. Jossain vaiheessa ihmettelimme miten poika oli niin hiljaa ja löysimme pikku herran eteisestä iskän kengät jalassa… Ilmeisesti oli aika lähteä!

Päästyämme liikkeelle, jäimme arpomaan eläintarhan ja Bremenin välillä. Sateesta huolimatta päätimme pysytellä Hampurissa ja suuntasimme eläintarhalle, sillä tunnin matka junassa istuen ei houkuttanut vilkkaan 1-vuotiaan kanssa. Eläintarhassa oli myös tropical akvaario, johon pystyisi tarvittaessa pakenemaan sadetta. Aloitimme kierroksen ulkona ja näimme norsuja, kameleita, traktoreita ja sorsia. Sorsia nähdessään taapero vaakkui ja sanoi ANKKA! Siitä lähtien kaikki linnut ovat sanoneet ”ANK ANK” J Tiikeri murisi meille jäädessämme sen aitauksen eteen ja uros peura hönkäili uhkaavasti taaperon hihkuessa aitauksen vieressä. Poika ei olisi millään halunnut jatkaa matkaa:D Kiiruhdimme kahvilaan syömään lounasta, sillä kello oli reippaasti yli lounasajan ja päikkäreiden... Otimme samalla itsellekin makkarat ranskiksilla ja perunasalaatilla. Ruuat tulivat yhtä aikaa piltin kanssa, joten lopputulos oli se, että taapero söi omaa ruokaa vasta, kun ranskikset olivat loppu... muistan kyllä nähneeni ohjelmia missä yksivuotias söi ranskiksia ja kauhistelleeni sitä - nyt ymmärrän miksi lapsille annetaan mitä vanhemmatkin syövät! 

Hagenbeck Tierpark
Matka jatkui jääkarhuja katsomaan ja sieltä jellona aitaukseen. Olimme jellonien ja vauhkojen seeprojen välillä ja olimme varmoja niiden pian hyppäävän vallihaudan yli, sillä kaikki kuolasivat ja väijyivät seeproja. Huh! Pian jellonien jälkeen taapero nukahti, vaikka koetimme ehtiä akvaarioon ennen päikkäreitä. Ovella kuulimme, ettei rattaita saanut sisälle, joten päätimme tehdä vuorotellen pikakierroksen sisällä ja toinen jäi ulos nukkuvan pojan kanssa.
Alkuosa oli hieno trooppinen keidas apinoineen ja krokotiileineen, mutta itse akvaario oli hienoinen pettymys. Hienot puitteet, mutta lajikirjo oli aika vaatimaton. Ehkä hyvä niin. Lisäksi portaita oli niin paljon, että ilman rintareppua olisimme olleet hukassa mikäli taapero olisi ollut hereillä ja matkassa (emme ottaneet reppua mukaan tälle reissulle). Kaiken kaikkiaan puisto oli todella hieno, mutta eläinten olot säälitti... taisi olla meidän perheen viimeinen eläintarha visiitti.
Eläintarhalta jatkoimme metrolla Reberbahnille. Jouduimme vaihtamaan metroa puolimatkassa ja tietenkään hissejä ei ollut. Ei kun taapero syliin ja rattaat kainaloon. En haluaisi olla liikuntarajoitteinen ja asua tässä kaupungissa… Reberbahn ja yksivuotias - onko tämä soveliasta? Kävelyreittimme matkan varralta ei kuitenkaan paljastunut mitään liian hävytöntä, lisäksi olisi ollut häpeä jättää the Beatlesien maisemat väliin. Syötimme taaperon välipalan Schweinske ravintolassa ja huomattuamme, että listalla lähes kaikki ruuat olivat alle kympin otimme itsellemmekin ruuat. Hyvät pöperöt. Ruokaa paljon enemmän, kuin eläintarhassa ja hinta sama. Taaperokin sai jälleen maistella vanhempien lautasilta uusia makuja. Jälkiruokaa lähdimme etsimään St Paulin tai oikeammin Reeberbahnin joulumarkkinoilta, joilla oli paljon pikkutuhmaa tarjolla, mutta niiden lisäksi myös perinteisiä kojuja.
Markkinoiden jälkeen suuntasimme Winter DOM huvipuistoon, joka sattui olemaan auki juuri meidän vierailumme aikana. Todella iso puisto, paljon laitteita, syötävää, ja ihmisiä! taapero katseli rattaistaan suu auki maailmanpyörää ja muita vilkkuvia ja välkkyviä laitteita. Napostelimme jälleen schmalzkuchen pussillisen iiiihania taikinapalloja ja myöhemmin palan pizzaa, joka ikävä kylla oli taaperon päivällinen. Sinne meni viimeinenkin periaate, kun poika maisteli friteerattuja taikinapalloja tomusokerilla ja söi pizzaa…. Saa nähdä kelpaako kotiruoka enää koskaan. Paikka oli niin valtava, että vihdoin päästessämme ulos, meillä oli kiire hotellille. Hotellilla taapero purki energiaa ennen nukkumaan menoa. Taas pitkä pvä takana!

  

DAY3  - maanantai ja yhä Hampurissa!

Aamupalalla taapero sai taas uusia kavereita nauraessaan naapuripöydän vanhojen rouvien kanssa kilpaa, mutta hauskuudesta huolimatta hoputimme aamutoimia. Aurinko paistoi lupaavasti, joten suuntasimme aamupalan jälkeen metrolla Baumwallin pysäkille, joka on sataman vieressä. Hafencity huokui historiaa, mutta meidän suuntanamme oli Miniatur Wunderland. taapero oli ihan innoissaan kaikista piipaa autoista, junista ja napeista, joita sai painella. Vanhemmatkin olivat ihmeissään kaikista pienistä yksityiskohdista ja äippä kuvasi huomaamattaan alastomia ihmisiä kylpylässä ja hukkuneen pelastusyritystä… Mitähän muuta kaikkea olisikaan löytynyt, jos olisi kiinnittänyt enemmän huomiota yksityiskohtiin? Suomi oli saanut oman näyttelyn Kiirunan läheltä ja vierekkäin oli sulassa sovussa niin kota kuin sibeliusmonumentti :) Syötimme junan vaunuja muistuttavassa kahvilassa taaperolle purkin ja joimme itse vain pikaisesti kahvit . Lounaan jälkeen kippasimme pojan rattaisiin ja uni tulikin samantien. Kierros maailman suurimmassa pienoisrautatie nähtävyydellä olikin yllättävän pitkä ja hieman harmitti, että lupaavalle kuulostanut Gaastre Flagship store outlet sai jäädä väliin. 


Lähdimme kävelemään St Michalis kirkkoa kohti ja pysähdyimme matkalla Grossneumarketin joulumarkkinoille syömään bratwurstit sämpylällä ja juomaan painikkeena tietenkin gluhweinit. On nämä herkkuja! St Michaliskirkolla selvisi, ettei kirkontorniin voinut mennä lastenrattailla. Kilometrin kävelyn jälkeen päätimme, että edes toinen käy tornissa ihailemassa nähtävyyksiä. Mies jäi pojan kanssa alas ja kameranainen lähti ylös. Ylhäältä olisi varmasti kirkkaalla ilmalla hienot näkymät, mutta ilma oli ehtinyt taas muuttua ja sää oli todella pilvinen ja näkyvyys heikohko. Hyvin nopean kierroksen jälkeen alas ja lähtiessämme uudestaan eteenpäin pikkumieskin heräsi. Kiersimme vanhaa hampuria pikkukatuja pitkin ja päädyimme lopulta Neue wall ostosalueelle. Käthe Wohlfahrtilta löytyi ihania puisia joulukoristeita lahjaksi ja itselle (olemme ostaneet perinteisen puisen joulukoristeen aina saksalaisilla joulumarkkinoilla käydessämme) ja naapurissa olleesta lastentarvikeliikkeestä yllätys yllätys taaperolle pikku auto joululahjapakettiin. Muuta joululahjaa emme ajatelleet ostaakkaan, joten toivottavasti tykkää. Kolmen maissa suuntasimme Colonnaden kadulla olevaan perisaksalaiseen Franziskaner ravintolaan aikaiselle päivälliselle. Mies otti villisikaa ja minä käsespätzelejä. Lisäksi pretzelit. Ihanat ruuat! taapero maisteli kaikkea perunaa nautti välipalasmoothien. Kohtuu iso välipala/päivällinen!


Pikkuinen käpsyttelijä suuntasi seuraavaksi Jungfrenstiegin joulumarkkinoille. Jälleen ihanasti koristeltu alue. Tilasimme crepes lätyn sokerilla ja gluhweinin puoliksi. taapero sai lätystä sokerittomia reunoja ja hyvin maistui. Päätimme olla palauttamatta pantillista gluhwein mukia, sillä vihdoinkin mukissa luki Hampuri. Mukit ovat oiva tuliainen itselle, tosin tämä muki hajosi ennen hotellille pääsyämme pussin tippuessa asfalttiin… Herkuttelun jälkeen suuntasimme neue Wallin ”paremmalle” ostoskadulle, joka ei ollut meidän paikka. Rathausin markkinat kiinnostivat paljon enemmän ja satuimmekin Rathausille juuri joulupukkiaikaan ja kellon kilityksen kuullessaan taapero meinasi hypätä rattaista, kirjaimellisesti. Joulupukin tullessa esiin taapero vilkutti innoissaan ja oli hyvin pettynyt esiintymisen loppuessa. Joulupukki vain lensi rekineen pois näköpiiristä L onneksi kulman takaa löytyi karuselli, joka auttoi unohtamaan joulupukin. Karusellilla tajusimme, että kello oli jo todella paljon. Pikaisesti hotellia kohti schmalzkuchen kojun kautta. Lisäksi löysimme Europe passagen sisäänkäynnin ja tarkistimme löytyisikö liikkeistä etsimämme Hollister. Löytyihän se ja kuten arvata saattaa, olimme pian hississä. Niin se kiire nukkumaan unohtui… Pikashoppailun jälkeen pääsimme vihdoin eteenpäin, mutta hotellille päästessämme taapero olikin jo ihan yliväsynyt. Saa nähdä miten levoton yöstä tulee.



 DAY4 - tiistai ja viimeinen päivä

iiiiiihana yö. taapero ei herännyt kertaakaan, tosin vanhemmat heräilivät vanhasta tottumuksesta. Unta tuli kuitenkin reilut 9 tuntia! Ehdimme pakata isoimman osan tavaroista jo edellisiltana, joten meillä ei ollut kiire minnekään. Aamiaisella taapero ei jälleen syönyt puuroa, vaan leipää, jugurttia ja muuta pientä. Munakasta, briejuustoa, nutellaa, kirsikkahilloa ja sitten tietenkin perinteiset leivät ja hedelmät päätyivät vanhempien lautaselle eli oikeastaan aika loistava aamiainen. Pian syönnin jälkeen pakkasimme laukut, veimme ne laukkujen säilytykseen ja suuntasimme keskustaan. Continental novum oli kyllä hotellina ehdottomasti hyvä vastine rahoille, bonuksena vielä sijainti eli olimme viidessä minuutissa parhaiden katujen alussa. 

Kaikki kojut eivät olleet vielä auenneet, joten poikkesimme muutamassa liikkeessä (tai siis iskä ja taapero jäivät ulos katsomaan puluja :D). Sitten lämmikkeeksi gluhweinit ja taaperolle riisikakkua. Nyt ymmärrämme miksei lapsilla näkynyt hanskoja, sillä niiden takaisin pukeminen on mahdotonta! Poikkesimme pienellä markkinakadulla, josta löytyi karuselli. Mies ja taapero hyppäsivät paloauton kyytiin ja voi sitä pienen ihmisen riemua - karuselli ei edes pyörinyt vielä! Ajelun jälkeen taapero olisi ehdottomasti halunnut toisenkin ajelun. Syötimme taaperolle pikalounaan Europe passage ostarin mccafessa. Saimme jälleen uuden ystävän paikan siivoojasta. taapero ei alku arastelun jälkeen pelännyt häntä ollenkaan (kotona tummaihoisen ei tarvitse kuin katsoa ja taapero purskahtaa itkuun...). mukaan saatiin keltainen ilmapallo, jolla oli kiva hakata iskää tai äiskää päähän ja kikattaa. Muutaman kerran tulilinjalle joutui viaton ohikulkijakin – kauhukakara ja vastuuttomat vanhemmat :D

Ruuan jälkeen uni tuli nopeasti ja pääsimme kiertelemään rauhassa raatihuoneen markkinoita. Päätimme maistaa jotain uutta ja otimme mukillisen omenapunchia, joka oli ihan omenamehun makuista. Lounaaksi vielä tirolilainen possuleipä, joka oli pullollaan erinomaista vasta paistettua ja leikattua kinkkua täynnä. Lisäksi söimme vielä leivän, joka oli paistettu juusto+kinkku täytteen kera. Ihania ruokia! Makeita leivonnaisia ei pahemmin tehnyt mieli eilisen schmalzkuchen yliannostuksen jälkeen, mutta yhden lätyn olisin kyllä syönyt mielelläni, mutta crepeskojuille oli pitkät jonot:) taaperon herättyä lähdimme vaeltamaan takaisin hotellia kohti. Pysähdyimme vielä viimeisille gluhweineille Spitalerstressella. Viimeiset tuliaiset ostimme Kaufhofin herkusta ja päivällisen söimme Europeische hotellin vieressä olevassa Schiffer börse ravintolassa. Kadulla olisi ollut kaksi muutakin hyvännäköistä vaihtoehtoa, mutta molemmissa oli muutamia portaita sisäänkäynnin edessä emmekä jaksaneet enää kanniskella matkarattaita. Lounas ei ollut mikään tajunnanräjäyttävä kokemus, mutta saimme vatsamme ähkyyn. Lisäksi tarjoilija oli todella mukava nainen ja kävi jututtmassa meitä ja viihdyttämässä taaperoa aika ajoin. 

Syönnin jälkeen kiiruhdimme hakemaan laukut ja hyppäsimme taksiin. Metro olisi ollut kätevä, mutta totesimme sen liian haastavaksi vaihtoehdoksi matkalaukkujen kanssa. Kentällä olimme jo reilun puolen tunnin kuluttua. Luovutettuamme laukut ja kärryt pois, suuntasimme portille lainarattaiden kanssa. OIKEAT lastenrattaat eikä Helsingin tyyliin mitkään paksusta putkesta hitsatut rattaat, jotka kestäisivät vaikka lentokenttä sortuisi…  Kentällä taapero sai kävellä tai paremminkin juosta. Suunta tosin oli välillä jotain ihan muuta kuin pitäisi. Muutama ohikulkijakin kannusti karkuun juoksevaa taaperoa ”Run run!” J
Lento Helsinkiin meni nopeasti ja Helsingissä koetimme nukuttaa duracel pupun ilman kunnon rattaita eli sylissä tai penkille... iso miinus Helsingin lentokenttäpalveluille! Uni tuli vasta yhdentoista aikaan, mutta onneksi saimme kannettua pojan nukkuvana Oulun koneeseen. Lentohlökunta oli todella avuliasta ja saimme pidettyä pojan nukkuvana melkein Ouluun asti. Taapero havahtuessa hereille ensimmäinen reaktio oli alkaa vilkuttamaan lähtijöille hei heit:) 

Oulussa oltiin perillä puolenyön jälkeen ja perillä odotti pappa ja melkein -20 astetta. Matkarattaidemme lukitus oli hajonnut ruumassa ja autosta oli bensa vähissä, mutta onneksi reissu oli niin ihana, ettei mikään pikkuasia voinut sitä pilata. Pappa parka oli vain joutunut värjöttelemään kylmässä autossa, kun oli pelännyt bensan loppuvan:/ kotona oltiin kahden maissa ja suoraan nukkumaan. Aamulla miehen pitäisi mennä töihin ja meidän muskariin, tosin muskari taitaa kyllä jäädä väliin...


On ollut ihana nähdä miten taaperolla on kaksi tärkeää vanhempaa.  Jos tulee pipi tai muuten vain halipula, molemmat vanhemmat kelpaavat <3 tämä vaatii, että molemmat viettävät laatuaikaa pikkuisen kanssa ja tämä reissu on kyllä ollut ennen kaikkea LAATUAIKAA. Tehnyt hyvää siis koko porukalle:) bonuksena vielä kunnon yöunet, aivan mahtava reissu!


VINKIT:
- metrot ovat hyvä tapa liikkumiseen, mutta niitä kannattaa käyttää harkiten. Hissejä ei ole tai niitä on todella harvoilla pysäkeillä (kannettavaa ei siis kannata olla yhtään ylimääräistä)
- ravintoloista löytyy hyvin syöttötuoleja ja ravintoloissa osataan huomioida lapset, joten ravintoloissa KANNATTAA käydä taaperon kanssa
-  joulumarkkinoilla kannattaa ehdottomasti maistella makkaroita ja muuta, mitä on tarjolla!  
- mukaan tuulenpitäviä vaatteita ja rattaisiin mieluiten tuuli/sadesuoja, joka saa olla rattaissa koko ajan. Lisäksi viltti exstralämmikkeeksi rattaissa istuvalle.
- jälleen kerran oli helpompaa ottaa kotoa vaipat ja osa ruuista taaperolle kotoa mukaan, kuin lähteä etsimään niitä reissun aikana. Välipalaksi Semperin smoothie ja kaupasta leipää. Lisäksi Piltin maitojuomat olivat oiva lisä matkalaukussa!  
- vaikka alkoholia on saatavilla täysin vapaasti joulumarkkinoilla, näimme reissumme aikana todella harvoja ihmisiä humalassa. Gluhweinin alkoholipitoisuus vaihtelee, yleensä ei sisällä paljoa alkoholia (kuumaa maustettua viiniä / hehkuviiniä), mutta terästeeksi olisi voinut vapaasti valita eri terästeitä. Reeberbahnin alueella vietetään iltaa, joten jos kaipaa iltarientoja kannattaa suunnata sinne illalla.

perjantai 15. helmikuuta 2013

ompelua - retro verkkatakki



Adidaksen kolmiraitaverkkarit olivat kuuminta hottia 90-luvulla ja oikeasti ne olivat hyviä. Lämpimiä ja viileitä eli sopivat moneen eri tilanteeseen... Oma on jossain kaappien syövereissä ja odottaa, että pääsee taas joku päivä esille!

Sain anopiltani iki-ihanaa kissakangasta palasen, joka on noin 20v vanhaa. Kävin penkomassa oman äitini palalaareja ja löysin kuin löysinkin pikku palan mustaa verkkarikangasta.  Kaavan löysin Ottobre (1/2006 walking like a duck-malli) lehdestä. Kaavaa muokattiin niin, että malli on enemmän raglanhihainen (suoristettiin kaavojen kulmia), kuin mallina ollut versio. Kaavojen asettelu oli haastavaa, sillä tilkkupaloihin kaavat oli aseteltava just eikä melkein, että kangas riitti. Lisäksi pikku miehellä pitää olla tasku aarteille, joten takkiin leikattiin jäljelle jääneistä palasista taskut vapaalla kädellä. Onneksi on hyvä opettaja!

Takkiin tuli lisäksi kauhistuttava vetoketju, jonka ompelemista jännitin täysin turhaan. Verkkarikangas ei ole joustavaa, joten vetoketjun ompelu sujui MELKEIN ongelmitta:-) sitten vain niskaan oma merkki niin, että merkkiä voi käyttää takin ripustamisessa ja VOILA takki oli valmis!


Taas ihana ja käytännöllinen vaate pikkumiehelle!

Kankaat: anopin ja oman äidin kangasvarastosta, resori Löytöpala
Muut: vetoketju opettajalta

Ps. Reilu puolivuotta sitten en olisi kuvitellutkaan ompelevani kivoja käyttövaatteita, saatikka kiinnittäväni vetoketjua. Harkitsin pitkään, että olenko vain masokisti, jos ilmoittaudun ompelukurssille:-)  täytyy sanoa, että kannatti lähteä kokeilemaan omia rajoja ja rikkomaan vanhoja käsityksiä!

leivontaa - Muhkeat mokkapalat fazerinalla

Ystävänpäivän kunniaksi päätin ehtiä leipomaan jotain hyvää! Päätin tehdä vanhan suosikin pienellä twistillä, lisäsin taikinaan reilun kourallisen pilkottuja fazerinoja. Lopputulos ei voi olla kuin HERKULLINEN!

POHJA

3 munaa
3 dl sokeria
2 dl maitoa
200 g voisulaa
5 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
4 tl leivinjauhetta
2 tl vaniliinisokeria

REILU kourallinen fazerinakonvehteja pieneksi pilkottuna. 

Sulata voi ja jätä se jäähtymään. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi (niin, että vaahdon pintaan piirrettäessä nro 8 näkyy). Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne kevyesti sekoittaen munasokerivaahtoon. Lisää samalla pienissä erissä maito. Lisää lopuksi sulatettu jäähtynyt voi ja sekoita tasaiseksi. Lisää vielä lopuksi pilkotut suklaat (jätin rouheen/palat tarkoituksella isohkoiksi, yksi konvehti noin 5-6 palaan) ja kaada syvälle uuninpellille. Paista 15-20min 200 asteessa.  

KUORRUTUS

4dl tomusokeria
5rkl voisulaa
5rkl vahvaa kahvia (tai kuumaa vettä)
1 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria

Pohjan jäähdyttyä valmista kuorrute. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää voisula ja kahvi. Sekoita tasaiseksi ja kaada levyn päälle. Tasoita kuorrute kevyesti. Koristele. Anna jähmettyä ennen leikkaamista.

Mehevän muhkea mokkapala ihanaakin ihanammilla Fazerinoilla


Anteeksi... Niin, mikä dieetti??? : ) Hyvää ystävänpäivää!

torstai 14. helmikuuta 2013

ompelua - junapaita nappilistalla

Sienipaidalla harjoittelun jälkeen jatkoin iki ihanan junakankaan työstämistä!

Pidän vaatteista, jotka on ommeltu niin,että käyttöaika on mahdollisimman pitkä esim. Nosh:n pitkähihaisissa paidoissa ja Lindex:n housuissa on käytetty pitkiä resoreita lahkeissa ja hihoissa, jolloin 74cm vaate voi hyvinkin mennä vielä 86cm vaatteita muuten käyttävälle! Ihanaa, kun suosikkivaate ei joudu heti pois lapsen kasvaessa.

Otin junapaitaani mallia Nosh:n paidasta. Kaava on Ottobre Creation 301/B, mutta olen kaventanut sitä vastaamaan Nosh:n mittoja. Hihoiksi tuli piiitkät ihanat resorit, joten paidassa on käyttövaraa reippaasti haarukassa 86-92cm. Pidensin myös helmaa, jotta pituus ei tulisi ongelmaksi.

Nappilistan tein niin, että ompelin resorin ENSIN kaulukseen ja leikkasin vasta sitten halkion. Paljon siistimpi ja helpompi toteutus, kuin sienipaidassa.



Tästä paidasta tulee oma suosikki!













Kankaat: Nimipyyhe, Löytöpala
Napit: Prym

maanantai 11. helmikuuta 2013

askartelua - koruja

Koetin kauan etsiä mustista helmistä tehtyjä korviksia, mutta mikään löytämäni ei vastannut ajatustani. Niinpä päätin tehdä ne itse! Löysin Villihelmen valikoimasta juuri oikean kokoiset, malliset ja väriset helmet ja vieläpä -30% alennuksella ja ilman toimitusmaksuja - täydellinen löytö :)

Näiden tekemiseen kului valehtelematta alle minuutti! Korvikset ja riipus valmiina käyttöön.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

ompelua / askartelua - jälleen uusia "heijastinkukkia"

Minun täytyy kohta liittyä AHA-ryhmään eli anonyymit heijastinaskertelija addiktit... Käväisin Tiimarissa ja löysin sieltä ihania huopalintuja, joita halusin ehdottomasti hyödyntää heijastinaskartelussa. Lisäksi tein jälleen uudenlaisen kukan... Hoksasin, että lumihiutaleiden leikkaamista paperista voi hyödyntää myös huopa-askartelussa mallin tekemiseen. Leikkelin yhden mainoksen eli ison kasan erilaisia vaihtoehtoja. Tein myös uudenlaisen perhosen.

Sydämessä on kaksi eri kokoista huopa sydäntä ja kukassa on yksi iso musta huopakukka, jonka tukena on pieni huopapalanen.



Nämäkin pääsivät lahjapakettiin.

Kankaat: Löytöpala
Koristeet ja rintaneula: Tiimari, Kärkkäinen, Sinooperi

perjantai 8. helmikuuta 2013

ompelua - kärpässieniteeppari nappilistalla (ohje)

To do- lista lyheni vihdoin! Sain viimein tehtyä pari viikkoa kesken olleen t-paidan, johon kikkana syntyi nappilista eteen.

Paita on muutoin tehty jälleen Ottobre creation 301 /B kaavalla. Hihoiksi tuli t-paita hihat, kun kangasta oli jälleen turhan reilusti.  Nappilistan tein sen jälkeen, kun olin ommellut paidan muutoin kasaan (hihansuut viimeistelty), mutta sivusaumat olivat edelleen auki.

Kauluksen viimeistely olisi kannattanut tehdä ENNEN halkiota, niin lopputulos olisi ollut siistimpi. Minulla on siis tekeillä kaksi paitaa yhtä aikaa ja tämä sieniversio on testipaita:-)

Halkion ohje on aika hankala,mutta kirjoitan sen ylös, että osaisin itse toistaa sen joskus!

Halkion tekeminen aiheutti sydämen tykytyksiä.
- Halkion paikka oli paidan keskikohta + 1cm (vasemmalle) ja siihen piirrettiin lyijärillä viiva.
- Nappilistaksi leikattiin 10cm x halkion suunniteltu pituus+3cm oleva suorakaitale, jonka taakse silitettiin tukikangas. Pitkät sivut huoliteltiin saumurilla.
- Suorakaitaleen taakse pitkänsivun mukaisesta piirrettiin viiva 4cm päähän reunasta (oikeasta).
- Kappale aseteltiin viivojen mukaan paidan päälle niin, että oikeat puolet olivat vastakkain.
- Paidan nurjalle puolelle silitettiin vielä liimakangasta halkion loppupäähän 3x3cm palanen.
- Tämän jälkeen merkkiviivaa apuna käyttäen suorakaitale ommeltiin paitaan kiinni niin, että ommel kulki noin 2mm päässä merkistä ja halkion lopussa ommeltiin pikkuisen 1mm suunnitellun halkion yli ja jatkettiin takaisin ylös halkiosauman toista puolta pitkin.
- Sitten koitti tuomio eli halkio leikattiin merkkiä pitkin niin pitkälle, että halkion lopussa olevan ompelen ja sauman väliin jäi muutama lanka!
- leikkauksen jälkeen suorakaitale saatiin käännettyä paidan nurjalle puolen. Pidempi reuna taiteltiin kaksin ketroin ja lyhyempi tuli paidan taakse taitteeksi.
- halkion alle ompelin pienen neliön, jotta nappilista rakenne/taittelu säilyisi oikein

Tämän jälkeen ompelin resorin kaulukseen. Resori tuli asetella niin, että se tuli 1cm halkion reunojen yli. Tämä on syy siihen miksi halkio kannattaisi tehdä valmiiseen kaulukseen... Eihän se resori pysynyt niin kuin piti, vaan lipsahti saumurilla vain muutamaan milliin yli halkion. Pikkuisen hankala taittaa ja ommella kiinni.... Jälleen kerran ohjeet ja käytäntö eivät kohdanneet.

Lopuksi sivusaumat ja käänne alareunaan. Niin ja tietysti napit paikoilleen:-)

Valmis söpö paita, jota ei ehkä kannata tiirailla liian läheltä, mutta ensimmäiseksi versioksi aika kiva.
Kuvausassistentti :)

Kankaat: Nimipyyhe
Napit: prym
Merkki: minanamnband.se (ihka oma merkki ensimmäistä kertaa käytössä!)

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

ompelua / askartelua - heijastinkukkien evoluutio

Koukuttavaa! Minun oli pakko saada kokeilla mitä muuta saisin aikaiseksi huovasta ja heijastinkankaasta. Hoksasin, että tupperin piparimuoteissa oli kahta kokoa olevat peruspiparimuotit, joten käytin niitä mittasuhteiden saamiseen. Lopputulos oli kuusiterälehtinen kukka, jonka keskelle laitoin simppelisti mustan napin. Tähän malliin riitti mielestäni yksi huopakukka ja yksi heijastinkukka. Tosin liitoskohtaan lisäsin 2€kolikon kokoisen huopapalan, että sain enemmän kolmiulotteisuutta heijastinkukkaan.

Kukat alkoivat kyllästyttämään ja seuraavaksi halusin kokeilla jotain aivan muuta. Symmetrian takia päädyin perhoseen. Pienemmän perhosen piirrettyäni tein siitä suurennoksen. Eikun taas kaavat kankaille ja leikkaamaan. Koristelu olikin sitten haastavampaa... Toisesta perhosesta tein krumeluurisemman käyttämällä "poliisiauton" sinisiä (poikani katsoi helmiä ja sanoi PIIPAA - ihania nämä pikkuiset, kun aina saa välitöntä palautetta!) siemenhelmiä ja keskelle olisin halunnut samansinisen sydämen, mutta harmillisesti neula ei mennyt sydämestä läpi. Päädyin siis hopeaan. Kruunasin lopputuloksen vielä heteillä. Aika suloinen pikku heijastinperhonen vaikka johonkin laukkuun kiinnitettäväksi. Toinen perhonen jäi simppelin tyylikkääksi eli pelkkä sydän keskelle.Kolmas vaalenapunainen perhonen sai inspiraation ystäväni piposta, jolle tämä perhonen taitaa liihotella lahjaksi.

Olisi kiva tehdä jokin poikamainenkin malli, jonka voisi ommella ulkoilupukuun tai pojan pipoon kiinni! päädyin lopulta nalleen. En halunnut käyttää helmiä tms, joten päädyin kursimaan nallen kiinni huopaan ihan perinteisellä tyylillä. Jotain nalle kuitenkin kaipasi, joten askartelin huovasta ihanan karvanenän ja hahmottelin käsin nallen kuonon ja silmät.

Heijastinkukkia ja -perhosia. Nallea unohtamatta!

P.s. Ihanaa! Posti toi viimein suunnittelemani merkkilaput/käsityönauhat/nimilaput. Merkit on tilattu minanamnband verkkokaupasta ja täytyy kehua heidän nettisivujaan! Paljon erilaisia vaihtoehtoja ja lopputuloksen näkee esikatselussa eli ei tarvitse tilata "sikaa säkissä". Ihana lisä vaivalla tehtyihin vaatteisiin <3  Lisäksi postissa odottaisi Ekoihanien loppuunmyynnistä tilaamani Nosh-alekankaat! Eikun seuraavaa projektia suunnittelemaan...

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Ruokaa - helppo porkkanalaatikko ja omenaletut

Joskus sitä vain haluaa päästä helpolla ja tehdä ruokaa mahdollisimman simppelisti. Yleensä aika usein, sillä jaloissa pyörivä termiitti hieman hankaloittaa keskittymistä. Löysin kaupasta valmista porkkanasosetta kilon "pötkön" ja ajattelin kehitellä siitä jotain. Mieheni nähdessä pötkön, hän kysyi, "onko se koiran ruokaa". Toivottavasti ei...

Hieman googlailtuani löysin Valion ohjeen porkkanalaatikolle, jota yksinkertaistin ja NOPEUTIN käyttämällä riisihiutaleita puuroriisin sijaan.

Valmistusaineet

1  kg valmista porkkanasosetta
8  dl maitoa
2  dl riisihiutaleita
muna
1/2  dl siirappia
1  tl suolaa
(1/4  tl valkopippuria)
(1/4  tl muskottipähkinää)  
pinnalle korppujauhoja


Valmistusohje

Kuumenna maito kattilassa. Lisää riisihiutaleet ja keitä koko ajan sekoittaen 5 min. Lisää puuroon porkkanasose, muna ja mausteet. Kaada seos voideltuun, vahintään 2 litran vetoiseen vuokaan. Ripota pinnalle mantelirouhetta tai korppujauhoja. Kypsennä 200 asteessa 50 - 60 min.

Tein laatikon valmiiksi illalla ja seuraavana päivänä olisi tarkoitus laittaa uuniin kananrintafileitä ja keittää pottuja. Aika hyvä sunnuntaipäivällinen! Samalla, kun laatikko valmistui uunissa, minulla oli hyvää aikaa väkertää heijastinkukkia :)

 Kuva puuttuu, sillä kamerasta loppui harmillisesti akku :-/

****************************************************************************

Sunnuntain jälkkäriksi päätin vielä valmistaa maidottomia Omenalettuja Yhteishyvän uusimman ruokaliitteen (helmi/2013) ohjeen mukaisesti.Tein TUPLA-ANNOKSEN, sillä jos alkaa paistamaan lettuja on turha tehdä ihan pientä annosta. Lisäksi lisukkeita muokkailin hieman, alla muokkailtu resepti.

Omenaletut

8 kappaletta (kannattaa tehdä tupla-annos)
4 dl  omenamehua
1 kananmuna
1 rkl sokeria
ripaus suolaa
2,5 dl vehnäjauhoja
2 rkl juoksevaa rasvaseosta
Paistamiseen
juoksevaa rasvaseosta
 

Lisäksi

2 isoa omena
1 rkl juoksevaa rasvaseosta
sokeria
kanelia
 
1 prk vaniljarahkaa

Ohjeet

Vatkaa mehu, muna, mausteet, jauhot ja rasva keskenään. Anna taikinan turvota puolisen tuntia. Kuumenna ohukaispannu ja paista ohukaiset vähässä rasvassa kohtalaisella lämmöllä kullanruskeiksi. Pese omena ja lohko. Pyöräytä lohkot sokerin ja kanelin kanssa sekaisin. Paista lohkot rasvassa. Tarjoile lettujen ja omenalohkojen kanssa vaniljarahkaa. Jääkaapistamme löytyi vielä kinuskikastiketta, joka sopi täydellisesti lettujen kanssa.

Poikaani lainaten "NAM NAM!".

Ompelua / askartelua - heijastinkukka

Kävin hakemassa Löytö-palasta lisää resoria ja samalla kysäisin löytyisikö heiltä heijastinnauhaa ja mustaa huopaa. Löytyi, joten pääsin seuraavan piperryksen kimppuun!

Ihastuin joulutoreilta löytyneisiin heijastinkukkiin ja halusin ehdottomasti kokeilla niiden tekemistä. Helsingistä löytynyt versio muistutti ruusuketta ja Oulusta löytynyt enemmän kukkaa.  Valitsin malliksi kukkamaisemman, sillä hermoni eivät riittäisi nauhojen asetteluun...



Tarvikkeet:
-paperia, johon piirretään malli ja kaava
-huopaa
-heijastinkangasta
-koriste kukan keskelle (helmi, nappi jne...)
-rintaneula, joka kiinnitetään kukan taakse (myös hakaneula toimisi)
-lankaa ja neula

Lähdin hahmottelemaan suurinpiirtein 8-9cm halkaisijalla olevaa kukkaa paperille, jonka jälkeen piirsin toisen noin puolta pienemmän. Kaavat leikataan irti ja niiden avulla leikataan yksi iso ja pieni huopakukka, sekä yksi heijastinkukka. Jos haluat voit korjata terälehtien muotoa, kuten minä tein.

Kukat asetellaan päällekkäin ja ommellaan käsin yhteen. Kannattaa tehdä muutama päättelypisto ennen helmen\napin kiinnitystä, ettei koko kukka hajoa jos koriste irtoaa. Harmikseni laatikoistani löytyneet makeanvedenhelmet eivät sopineet kukkaan, sillä neula ei mennyt niiden läpi. Valitsin koristeeksi toisenlaisia helmiä, toiseen yhden sydämen ja seuraavaan yhden hopeoidun lasihelmen.

Seuraavaksi kiinnitettään rintaneula. Omassa mallikappaleessani oli käytetty kuumaliimaa, mutta mielestäni käsin ompelu on siistimpää ja kestävämpää. Toki vaatii enemmän aikaa, mutta isompi harmi olisi jos kukka hukkuisi jonnekin liiman pettäessä.

Kaksi valmista heijastinkukkaa
Halpa henkivakuutus ja vieläpä kivan näköinen! Nämä yksilöt pääsevät lahjapakettiin:-) 

Kankaat: Löytö-Pala
Helmet: villihelmi
Rintaneula: Kärkkäinen