Adidaksen kolmiraitaverkkarit olivat kuuminta hottia 90-luvulla ja oikeasti ne olivat hyviä. Lämpimiä ja viileitä eli sopivat moneen eri tilanteeseen... Oma on jossain kaappien syövereissä ja odottaa, että pääsee taas joku päivä esille!Sain anopiltani iki-ihanaa kissakangasta palasen, joka on noin 20v vanhaa. Kävin penkomassa oman äitini palalaareja ja löysin kuin löysinkin pikku palan mustaa verkkarikangasta. Kaavan löysin Ottobre (1/2006 walking like a duck-malli) lehdestä. Kaavaa muokattiin niin, että malli on enemmän raglanhihainen (suoristettiin kaavojen kulmia), kuin mallina ollut versio. Kaavojen asettelu oli haastavaa, sillä tilkkupaloihin kaavat oli aseteltava just eikä melkein, että kangas riitti. Lisäksi pikku miehellä pitää olla tasku aarteille, joten takkiin leikattiin jäljelle jääneistä palasista taskut vapaalla kädellä. Onneksi on hyvä opettaja!
Takkiin tuli lisäksi kauhistuttava vetoketju, jonka ompelemista jännitin täysin turhaan. Verkkarikangas ei ole joustavaa, joten vetoketjun ompelu sujui MELKEIN ongelmitta:-) sitten vain niskaan oma merkki niin, että merkkiä voi käyttää takin ripustamisessa ja VOILA takki oli valmis!
Taas ihana ja käytännöllinen vaate pikkumiehelle!
Muut: vetoketju opettajalta
Ps. Reilu puolivuotta sitten en olisi kuvitellutkaan ompelevani kivoja käyttövaatteita, saatikka kiinnittäväni vetoketjua. Harkitsin pitkään, että olenko vain masokisti, jos ilmoittaudun ompelukurssille:-) täytyy sanoa, että kannatti lähteä kokeilemaan omia rajoja ja rikkomaan vanhoja käsityksiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti