Matkailu - joulumarkkinat Hampurissa

JOULUMARKKINAT HAMPURISSA TAAPERON KANSSA - MATKAKERTOMUS

 DAY1 -  lauantai

Hullujen Päivien esitettä lukiessa nousi matkakuume ja kohteeksi valikoitui Hampuri, erityisesti joulumarkkinoiden takia, mutta myös lentoaikataulujen. Pidennetyllä viikonloppureissulla ei halua olla perillä vasta myöhään illalla ja lähteä kotiinpäin ennen kukonlaulua! Matkaan lähteminen 1v 3kk ikäisen lapsen kanssa hieman hermostutti, mutta päätimme uskaltautua liikkeelle.

Lähtöaamuna hieman kadutti. Lapsi aisti seuraavan aamun aikaisen lähdön (tai tulossa hampaita) ja antoi äipän nukkua puolentunnin pätkissä ja iskän myöhäinen kotiutuminen pikkujouluista ei kohottanut mielialaa ollenkaan. klo 4 jälkeen saimme vihdoin lopettaa nukuttamisen ja aloimme kiireellä viimeistelemään pakkausta. Mitä se semmoinen matkustaminen on, ettei muka tulisi kiirettä;) papan kyydissä porhalsimme kauheaa kyytiä lentokentälle, jossa olimme tasan 0525 eli juuri check innin lopussa!!!

Helsingissä koetimme syöttää taaperolle aamupuuroa, mutta eihän se kelvannut, kun ikkunoista näkyi lentokoneita, lunta ja lumitraktoreita, jotka voittivat pikapuuron mennen tullen. Eilinen lumimyräkkä näkyi edelleen kentällä ja luntakin oli enemmän, kuin Oulussa. Koneen lähdettyä Hampuria kohti, taapero nukahti samantien ja vanhemmatkin saivat torkkua rauhassa tarjoiluihin asti. 

Perille päästyämme otimme taksin suoraan hotellille Continental Novum. Olimme hotellilla monta tuntia ennen huoneen saamista, joten jätimme laukut säilytykseen ja lähdimme etsimään lounaspaikkaa. Päätimme pysähtyä peruskahvilaan ja taaperon taas jätettyä syömättä lämpimän ruuan, hän pääsi juoksemaan puolityhjässä kahvilassa. Voi sitä riemua ja harmistusta, kun joutuikin takaisin kärryihin! Onneksi äänenvaimennin on keksitty (Äippä kuulemma käyttää sitä liikaa, mutta jos iskällä on parempia ideoita kitinän lopettamiseen ehdotukset huomioidaan:) )

Hamburg Christmas Market 2012

Vasta päästyämme Spitalerstrasselle tunsimme olevamme ulkomailla. Ihanat jouluvalot ja kaikkeen oli panostettu. Joka puolella tuoksui gluhwein, paistetut mantelit ja makkara. Ei mennyt aikaakaan, kun otimme reissun ensimmäiset gluhweinit ja mietimme mistä kojusta hakisimme suolaista naposteltavaa. Taapero nukahti Karstadin kohdalla päikkäreille, joten päätimme vähän shoppailla. Mukaan lähti yllätys yllätys St Paulin futisjoukkueen pääkallo T-paita taaperokoossa :D

Vihdoin kello oli kaksi ja pääsimme purkamaan matkalaukut. Hotellin ulkokuori lupaili pahaa, mutta yllätys oli positiivinen. Aivan mahtavan iso huone!  Meidän Budapestin huoneita olisi mahtunut tänne kaksi tai jopa kolme! näköalaa ei taaskaan ole, mutta kuka hotellihuoneeseen haluaisikaan vain jäädä?!

Välipalan jälkeen suuntasimme takaisin kaupunkiin. Odotimme jouluparaatia, mikä oli kyllä odotuksen arvoinen ihan jo pelkästään taaperon reaktioiden takia. Ihana pikkuinen oli todella ihmeissään ”poroista” ja tontuista. Paraatin jälkeen suuntasimme Rathaus aukiolle odottamaan joulupukin rekiajelua. Matkalla poikkesimme toinen toistaan ihanammille markkina-alueille. Maistelimme myös makkaraa ja kuolasimme kaikkia muita herkkuja. Kellon ollessa kuusi, joulupukki aloitti shownsa. Harmi, ettei tullut luettua kaikkia lukion saksan kirjoja (ensimmäisen sain luettua puoleen väliin), sillä tarina meni hieman ohi. Ilmeisesti tarina kertoi joulupukin Petteri-porosta. Taapero oli kuitenkin innoissaan pukista ja seurasi reen lentoa ihmeissään. Kotimatkalla iltapuurolle poikkesimme hakemaan joulutorilta ihania schmalzkucheneita = ”minimunkkeja”  ja pihvileivän ranskiksilla. Ihanaa ulkoruokailua ja taustalla soi joululaulut!

DAY2  - sunnuntai

Todella hyvin nukutun yön jälkeen pitäisi olla virtaa kuin pienessä pitäjässä, mutta mies olisi voinut jatkaa edellee unia. Herätys oli 6.30, mutta olimme kaikki nukkumassa jo ennen kymmentä. Aamiaiselle ehdittyämme taaperolla oli jo kiljuva nälkä. Ihan OK aamiainen sämpylöillä ja munakkaalla ja pääasia, että kahvi riitti:) taapero herkutteli muroilla ja vaalealla paahtoleivällä. Tomaatit ja rypäleet eivät kelvanneet, eikä tietenkään pojalle kotoa tuotu pikapuuro! Eikä ihme, puurossa oli suolaa ja sen koostumus ei ollut miellyttävä. Olisi siis pitänyt ottaa Nallen puuropusseja, eikä Elovenan kuitupuuroa. Aamiaisen jälkeen annoimme taaperon vielä touhuta huoneessamme ennen istuttamista kärryihin. Jossain vaiheessa ihmettelimme miten poika oli niin hiljaa ja löysimme pikku herran eteisestä iskän kengät jalassa… Ilmeisesti oli aika lähteä!

Päästyämme liikkeelle, jäimme arpomaan eläintarhan ja Bremenin välillä. Sateesta huolimatta päätimme pysytellä Hampurissa ja suuntasimme eläintarhalle, sillä tunnin matka junassa istuen ei houkuttanut vilkkaan 1-vuotiaan kanssa. Eläintarhassa oli myös tropical akvaario, johon pystyisi tarvittaessa pakenemaan sadetta. Aloitimme kierroksen ulkona ja näimme norsuja, kameleita, traktoreita ja sorsia. Sorsia nähdessään taapero vaakkui ja sanoi ANKKA! Siitä lähtien kaikki linnut ovat sanoneet ”ANK ANK” J Tiikeri murisi meille jäädessämme sen aitauksen eteen ja uros peura hönkäili uhkaavasti taaperon hihkuessa aitauksen vieressä. Poika ei olisi millään halunnut jatkaa matkaa:D Kiiruhdimme kahvilaan syömään lounasta, sillä kello oli reippaasti yli lounasajan ja päikkäreiden... Otimme samalla itsellekin makkarat ranskiksilla ja perunasalaatilla. Ruuat tulivat yhtä aikaa piltin kanssa, joten lopputulos oli se, että taapero söi omaa ruokaa vasta, kun ranskikset olivat loppu... muistan kyllä nähneeni ohjelmia missä yksivuotias söi ranskiksia ja kauhistelleeni sitä - nyt ymmärrän miksi lapsille annetaan mitä vanhemmatkin syövät! 

Hagenbeck Tierpark

Matka jatkui jääkarhuja katsomaan ja sieltä jellona aitaukseen. Olimme jellonien ja vauhkojen seeprojen välillä ja olimme varmoja niiden pian hyppäävän vallihaudan yli, sillä kaikki kuolasivat ja väijyivät seeproja. Huh! Pian jellonien jälkeen taapero nukahti, vaikka koetimme ehtiä akvaarioon ennen päikkäreitä. Ovella kuulimme, ettei rattaita saanut sisälle, joten päätimme tehdä vuorotellen pikakierroksen sisällä ja toinen jäi ulos nukkuvan pojan kanssa.

Alkuosa oli hieno trooppinen keidas apinoineen ja krokotiileineen, mutta itse akvaario oli hienoinen pettymys. Hienot puitteet, mutta lajikirjo oli aika vaatimaton. Ehkä hyvä niin. Lisäksi portaita oli niin paljon, että ilman rintareppua olisimme olleet hukassa mikäli taapero olisi ollut hereillä ja matkassa (emme ottaneet reppua mukaan tälle reissulle). Kaiken kaikkiaan puisto oli todella hieno, mutta eläinten olot säälitti... taisi olla meidän perheen viimeinen eläintarha visiitti.

Eläintarhalta jatkoimme metrolla Reberbahnille. Jouduimme vaihtamaan metroa puolimatkassa ja tietenkään hissejä ei ollut. Ei kun taapero syliin ja rattaat kainaloon. En haluaisi olla liikuntarajoitteinen ja asua tässä kaupungissa… Reberbahn ja yksivuotias - onko tämä soveliasta? Kävelyreittimme matkan varralta ei kuitenkaan paljastunut mitään liian hävytöntä, lisäksi olisi ollut häpeä jättää the Beatlesien maisemat väliin. Syötimme taaperon välipalan Schweinske ravintolassa ja huomattuamme, että listalla lähes kaikki ruuat olivat alle kympin otimme itsellemmekin ruuat. Hyvät pöperöt. Ruokaa paljon enemmän, kuin eläintarhassa ja hinta sama. Taaperokin sai jälleen maistella vanhempien lautasilta uusia makuja. Jälkiruokaa lähdimme etsimään St Paulin tai oikeammin Reeberbahnin joulumarkkinoilta, joilla oli paljon pikkutuhmaa tarjolla, mutta niiden lisäksi myös perinteisiä kojuja.

Markkinoiden jälkeen suuntasimme Winter DOM huvipuistoon, joka sattui olemaan auki juuri meidän vierailumme aikana. Todella iso puisto, paljon laitteita, syötävää, ja ihmisiä! taapero katseli rattaistaan suu auki maailmanpyörää ja muita vilkkuvia ja välkkyviä laitteita. Napostelimme jälleen schmalzkuchen pussillisen iiiihania taikinapalloja ja myöhemmin palan pizzaa, joka ikävä kylla oli taaperon päivällinen. Sinne meni viimeinenkin periaate, kun poika maisteli friteerattuja taikinapalloja tomusokerilla ja söi pizzaa…. Saa nähdä kelpaako kotiruoka enää koskaan. Paikka oli niin valtava, että vihdoin päästessämme ulos, meillä oli kiire hotellille. Hotellilla taapero purki energiaa ennen nukkumaan menoa. Taas pitkä pvä takana!

  

DAY3  - maanantai ja yhä Hampurissa!

Aamupalalla taapero sai taas uusia kavereita nauraessaan naapuripöydän vanhojen rouvien kanssa kilpaa, mutta hauskuudesta huolimatta hoputimme aamutoimia. Aurinko paistoi lupaavasti, joten suuntasimme aamupalan jälkeen metrolla Baumwallin pysäkille, joka on sataman vieressä. Hafencity huokui historiaa, mutta meidän suuntanamme oli Miniatur Wunderland. taapero oli ihan innoissaan kaikista piipaa autoista, junista ja napeista, joita sai painella. Vanhemmatkin olivat ihmeissään kaikista pienistä yksityiskohdista ja äippä kuvasi huomaamattaan alastomia ihmisiä kylpylässä ja hukkuneen pelastusyritystä… Mitähän muuta kaikkea olisikaan löytynyt, jos olisi kiinnittänyt enemmän huomiota yksityiskohtiin? Suomi oli saanut oman näyttelyn Kiirunan läheltä ja vierekkäin oli sulassa sovussa niin kota kuin sibeliusmonumentti :) Syötimme junan vaunuja muistuttavassa kahvilassa taaperolle purkin ja joimme itse vain pikaisesti kahvit . Lounaan jälkeen kippasimme pojan rattaisiin ja uni tulikin samantien. Kierros maailman suurimmassa pienoisrautatie nähtävyydellä olikin yllättävän pitkä ja hieman harmitti, että lupaavalle kuulostanut Gaastre Flagship store outlet sai jäädä väliin. 

Lähdimme kävelemään St Michalis kirkkoa kohti ja pysähdyimme matkalla Grossneumarketin joulumarkkinoille syömään bratwurstit sämpylällä ja juomaan painikkeena tietenkin gluhweinit. On nämä herkkuja! St Michaliskirkolla selvisi, ettei kirkontorniin voinut mennä lastenrattailla. Kilometrin kävelyn jälkeen päätimme, että edes toinen käy tornissa ihailemassa nähtävyyksiä. Mies jäi pojan kanssa alas ja kameranainen lähti ylös. Ylhäältä olisi varmasti kirkkaalla ilmalla hienot näkymät, mutta ilma oli ehtinyt taas muuttua ja sää oli todella pilvinen ja näkyvyys heikohko. Hyvin nopean kierroksen jälkeen alas ja lähtiessämme uudestaan eteenpäin pikkumieskin heräsi. Kiersimme vanhaa hampuria pikkukatuja pitkin ja päädyimme lopulta Neue wall ostosalueelle. Käthe Wohlfahrtilta löytyi ihania puisia joulukoristeita lahjaksi ja itselle (olemme ostaneet perinteisen puisen joulukoristeen aina saksalaisilla joulumarkkinoilla käydessämme) ja naapurissa olleesta lastentarvikeliikkeestä yllätys yllätys taaperolle pikku auto joululahjapakettiin. Muuta joululahjaa emme ajatelleet ostaakkaan, joten toivottavasti tykkää. Kolmen maissa suuntasimme Colonnaden kadulla olevaan perisaksalaiseen Franziskaner ravintolaan aikaiselle päivälliselle. Mies otti villisikaa ja minä käsespätzelejä. Lisäksi pretzelit. Ihanat ruuat! taapero maisteli kaikkea perunaa nautti välipalasmoothien. Kohtuu iso välipala/päivällinen!

Pikkuinen käpsyttelijä suuntasi seuraavaksi Jungfrenstiegin joulumarkkinoille. Jälleen ihanasti koristeltu alue. Tilasimme crepes lätyn sokerilla ja gluhweinin puoliksi. taapero sai lätystä sokerittomia reunoja ja hyvin maistui. Päätimme olla palauttamatta pantillista gluhwein mukia, sillä vihdoinkin mukissa luki Hampuri. Mukit ovat oiva tuliainen itselle, tosin tämä muki hajosi ennen hotellille pääsyämme pussin tippuessa asfalttiin… Herkuttelun jälkeen suuntasimme neue Wallin ”paremmalle” ostoskadulle, joka ei ollut meidän paikka. Rathausin markkinat kiinnostivat paljon enemmän ja satuimmekin Rathausille juuri joulupukkiaikaan ja kellon kilityksen kuullessaan taapero meinasi hypätä rattaista, kirjaimellisesti. Joulupukin tullessa esiin taapero vilkutti innoissaan ja oli hyvin pettynyt esiintymisen loppuessa. Joulupukki vain lensi rekineen pois näköpiiristä L onneksi kulman takaa löytyi karuselli, joka auttoi unohtamaan joulupukin. Karusellilla tajusimme, että kello oli jo todella paljon. Pikaisesti hotellia kohti schmalzkuchen kojun kautta. Lisäksi löysimme Europe passagen sisäänkäynnin ja tarkistimme löytyisikö liikkeistä etsimämme Hollister. Löytyihän se ja kuten arvata saattaa, olimme pian hississä. Niin se kiire nukkumaan unohtui… Pikashoppailun jälkeen pääsimme vihdoin eteenpäin, mutta hotellille päästessämme taapero olikin jo ihan yliväsynyt. Saa nähdä miten levoton yöstä tulee.

 DAY4 - tiistai ja viimeinen päivä

iiiiiihana yö. taapero ei herännyt kertaakaan, tosin vanhemmat heräilivät vanhasta tottumuksesta. Unta tuli kuitenkin reilut 9 tuntia! Ehdimme pakata isoimman osan tavaroista jo edellisiltana, joten meillä ei ollut kiire minnekään. Aamiaisella taapero ei jälleen syönyt puuroa, vaan leipää, jugurttia ja muuta pientä. Munakasta, briejuustoa, nutellaa, kirsikkahilloa ja sitten tietenkin perinteiset leivät ja hedelmät päätyivät vanhempien lautaselle eli oikeastaan aika loistava aamiainen. Pian syönnin jälkeen pakkasimme laukut, veimme ne laukkujen säilytykseen ja suuntasimme keskustaan. Continental novum oli kyllä hotellina ehdottomasti hyvä vastine rahoille, bonuksena vielä sijainti eli olimme viidessä minuutissa parhaiden katujen alussa. 

Kaikki kojut eivät olleet vielä auenneet, joten poikkesimme muutamassa liikkeessä (tai siis iskä ja taapero jäivät ulos katsomaan puluja :D). Sitten lämmikkeeksi gluhweinit ja taaperolle riisikakkua. Nyt ymmärrämme miksei lapsilla näkynyt hanskoja, sillä niiden takaisin pukeminen on mahdotonta! Poikkesimme pienellä markkinakadulla, josta löytyi karuselli. Mies ja taapero hyppäsivät paloauton kyytiin ja voi sitä pienen ihmisen riemua - karuselli ei edes pyörinyt vielä! Ajelun jälkeen taapero olisi ehdottomasti halunnut toisenkin ajelun. Syötimme taaperolle pikalounaan Europe passage ostarin mccafessa. Saimme jälleen uuden ystävän paikan siivoojasta. taapero ei alku arastelun jälkeen pelännyt häntä ollenkaan (kotona tummaihoisen ei tarvitse kuin katsoa ja taapero purskahtaa itkuun...). mukaan saatiin keltainen ilmapallo, jolla oli kiva hakata iskää tai äiskää päähän ja kikattaa. Muutaman kerran tulilinjalle joutui viaton ohikulkijakin – kauhukakara ja vastuuttomat vanhemmat :D

Ruuan jälkeen uni tuli nopeasti ja pääsimme kiertelemään rauhassa raatihuoneen markkinoita. Päätimme maistaa jotain uutta ja otimme mukillisen omenapunchia, joka oli ihan omenamehun makuista. Lounaaksi vielä tirolilainen possuleipä, joka oli pullollaan erinomaista vasta paistettua ja leikattua kinkkua täynnä. Lisäksi söimme vielä leivän, joka oli paistettu juusto+kinkku täytteen kera. Ihania ruokia! Makeita leivonnaisia ei pahemmin tehnyt mieli eilisen schmalzkuchen yliannostuksen jälkeen, mutta yhden lätyn olisin kyllä syönyt mielelläni, mutta crepeskojuille oli pitkät jonot:) taaperon herättyä lähdimme vaeltamaan takaisin hotellia kohti. Pysähdyimme vielä viimeisille gluhweineille Spitalerstressella. Viimeiset tuliaiset ostimme Kaufhofin herkusta ja päivällisen söimme Europeische hotellin vieressä olevassa Schiffer börse ravintolassa. Kadulla olisi ollut kaksi muutakin hyvännäköistä vaihtoehtoa, mutta molemmissa oli muutamia portaita sisäänkäynnin edessä emmekä jaksaneet enää kanniskella matkarattaita. Lounas ei ollut mikään tajunnanräjäyttävä kokemus, mutta saimme vatsamme ähkyyn. Lisäksi tarjoilija oli todella mukava nainen ja kävi jututtmassa meitä ja viihdyttämässä taaperoa aika ajoin. 

Syönnin jälkeen kiiruhdimme hakemaan laukut ja hyppäsimme taksiin. Metro olisi ollut kätevä, mutta totesimme sen liian haastavaksi vaihtoehdoksi matkalaukkujen kanssa. Kentällä olimme jo reilun puolen tunnin kuluttua. Luovutettuamme laukut ja kärryt pois, suuntasimme portille lainarattaiden kanssa. OIKEAT lastenrattaat eikä Helsingin tyyliin mitkään paksusta putkesta hitsatut rattaat, jotka kestäisivät vaikka lentokenttä sortuisi…  Kentällä taapero sai kävellä tai paremminkin juosta. Suunta tosin oli välillä jotain ihan muuta kuin pitäisi. Muutama ohikulkijakin kannusti karkuun juoksevaa taaperoa ”Run run!” J

Lento Helsinkiin meni nopeasti ja Helsingissä koetimme nukuttaa duracel pupun ilman kunnon rattaita eli sylissä tai penkille... iso miinus Helsingin lentokenttäpalveluille! Uni tuli vasta yhdentoista aikaan, mutta onneksi saimme kannettua pojan nukkuvana Oulun koneeseen. Lentohlökunta oli todella avuliasta ja saimme pidettyä pojan nukkuvana melkein Ouluun asti. Taapero havahtuessa hereille ensimmäinen reaktio oli alkaa vilkuttamaan lähtijöille hei heit:) 

Oulussa oltiin perillä puolenyön jälkeen ja perillä odotti pappa ja melkein -20 astetta. Matkarattaidemme lukitus oli hajonnut ruumassa ja autosta oli bensa vähissä, mutta onneksi reissu oli niin ihana, ettei mikään pikkuasia voinut sitä pilata. Pappa parka oli vain joutunut värjöttelemään kylmässä autossa, kun oli pelännyt bensan loppuvan:/ kotona oltiin kahden maissa ja suoraan nukkumaan. Aamulla miehen pitäisi mennä töihin ja meidän muskariin, tosin muskari taitaa kyllä jäädä väliin...

On ollut ihana nähdä miten taaperolla on kaksi tärkeää vanhempaa.  Jos tulee pipi tai muuten vain halipula, molemmat vanhemmat kelpaavat <3 tämä vaatii, että molemmat viettävät laatuaikaa pikkuisen kanssa ja tämä reissu on kyllä ollut ennen kaikkea LAATUAIKAA. Tehnyt hyvää siis koko porukalle:) bonuksena vielä kunnon yöunet, aivan mahtava reissu!

VINKIT:

- metrot ovat hyvä tapa liikkumiseen, mutta niitä kannattaa käyttää harkiten. Hissejä ei ole tai niitä on todella harvoilla pysäkeillä (kannettavaa ei siis kannata olla yhtään ylimääräistä)

- ravintoloista löytyy hyvin syöttötuoleja ja ravintoloissa osataan huomioida lapset, joten ravintoloissa KANNATTAA käydä taaperon kanssa

-  joulumarkkinoilla kannattaa ehdottomasti maistella makkaroita ja muuta, mitä on tarjolla!  

- mukaan tuulenpitäviä vaatteita ja rattaisiin mieluiten tuuli/sadesuoja, joka saa olla rattaissa koko ajan. Lisäksi viltti exstralämmikkeeksi rattaissa istuvalle.

- jälleen kerran oli helpompaa ottaa kotoa vaipat ja osa ruuista taaperolle kotoa mukaan, kuin lähteä etsimään niitä reissun aikana. Välipalaksi Semperin smoothie ja kaupasta leipää. Lisäksi Piltin maitojuomat olivat oiva lisä matkalaukussa!  

- vaikka alkoholia on saatavilla täysin vapaasti joulumarkkinoilla, näimme reissumme aikana todella harvoja ihmisiä humalassa. Gluhweinin alkoholipitoisuus vaihtelee, yleensä ei sisällä paljoa alkoholia (kuumaa maustettua viiniä / hehkuviiniä), mutta terästeeksi olisi voinut vapaasti valita eri terästeitä. Reeberbahnin alueella vietetään iltaa, joten jos kaipaa iltarientoja kannattaa suunnata sinne illalla.